I fear our society

I fear losing the ability to write
due to excessive studying
too long nights of reading
and trying to remember everything, not to use my own rational thinking

I fear forgetting the pleasure of writing
due to giving in to society
in all its certainty of being right
this is what everybody has to do
for the rest of our lives we will obey

I fear letting my will go
dropping power and donating brain cells
for society's sake, imagine,
that is not an irrational fear after all

Maailman reunalla

Koko maailman paino tukahduttaa rinnalla
pudonneiden lentokoneiden savuavat osat
sisällissotia aina uudelleen sytyttävät kaunat
loputtomat tonnit aseita ja anteeksiantamattomuutta

Pieni tyttö ei saa henkeä turvallisen maailman raunioilla
kuin kyyneleistä

//R.I.P.

Suojaväri

Muistelen kuin hiostavia tunteja ennen ukkosta
nuoren ja tyhmän potkuja yli
kaiken ennen vallinneen rajan

Pelkään niin kuin pallosalamaa kymmenvuotiaana
kasvojeni kimmoisaan ihoon piirtyviä arpia
naarmuja anonyymistä oksistosta
vain vieraita kieliä läpi posliinitärykalvon

Vaikka pelko on mörkö sängyn alla
sillä särkyneet osat eivät näy vaan tuntuvat

Grand lie II

Lying on a hospital bed
slowly sinks into the ocean
of hopelessness
someone's grandmother, almost existing

Nurses come and go
while I sit against the cement
trying not to give in
to the kind of thinking they like
to spread to the innocent
smiling

I don't know her drying body
never seen, and no one else will either
because no one cares anymore
about a malfunctioning piece
of nearly forgotten memories
and mean words of tiredness and anger

risen from the ashes
of the Great Disappointment
aka her story's last page

Go ahead and live your life
you're young and you need to have fun
and you have your own grandparents you'll have to look after

Minds of the evening, thinking grey
now living in a fear of the point
where their one weekly visiter
keeps saying "it's going to be allright"
when even the falling walls know that's a lie

Without doubt they will
once waver on those harsh sheets
singing the song of still breathing

and begging for one person, anyone
to speak and live the ghosts silent

Mirrors

Afraid of mirrors
she broke a red pot of clay

With watery eyes

a girl tried to glue it
but the greenness of the grass
blinding and yelling only to her

without exceptions

took over her cover

Success isn’t made for ones like you

Afraid of smiles

a woman hides her head

under cover

Such is life

they call broken

Ehkä siksi pelkäänkin

Ehkä siksi pelkäänkin
järvimaisemaa, että vedenpinnan upottava kiilto
ja satumainen auringonsilta
säteiden valaistessa heikkoja laineita harvakseltaan

pyyhkivät muistista kokonaan
vedenalaisen jäätävyyden ja pimeyden maailman
pakokauhun

Lattialistan muistikortti

Ja on niin vaarallista
ovesta oikealle ohjata ketään
nurkkapaikka ei ole vapaa

niin kauan kuin ylivalotettu keltainen ja taivaansininen
yhdistyvät hiomattomiin pokiin

On vastuutonta
sulkea ovi keuhkottoman takana

niin kauan kuin ikkunan eteinen
muistaa muutaman vuoden takaisen
muutos ei puhumallakaan
saa suojakilpeä haalistavalle

Harsoin suljettuihin totuuksiin

Kaksin pitkällämme pimeässä
minä ja kouristukset rinnassani
veri kiertää sykäyksittäin
ja tunnen lihasten supistelut
sileää kudosta vasten heikointa
osaa linnunpesästä

jota variksenpelättimeksikin kutsutaan

Heinää päänahastani tupeittain
johon viiltävä teräkin sopii
tänä yönä
uniperhosten välkkyessä psykedeliaa
vain ohut peite meitä erottamassa
toistemme rustoutuneista selkärangoista
minä tunnen veren liikkeet

Ja tahdon
suodattamatta yhdellä henkäyksellä
haistaa luukätköissäni tunteen
jota en aallokon suolasta erottaisi

sillä se saattaa olla jo kiteytynyt

Thunders

The ceiling hunting my neck
down under the skin

Stars twinkling far
away from my reach

Compressed anxiety
sneaking whenever the dark
descends on the weak

The fever's applause
risen from the young minds smoking
until the big bang

Diastolen aikana kumarra

Juo tästä maljasta
humallu viinistämme
ja palaa aina
kun jalkasi puutuvat

kävelykelvottomiksi ammenna
lappaa elintäytettä
limbiselle järjestelmälle

Kiviportaat kuin pyramidi
ylös kiipeä aina
kun hypotalamuksesi puutuu

tähän saviruukkuun kaiverra
nimikirjaimesi ja aivojesi paino
jotta osaamme mitata oikein
köyden pituuden

Ja makuuhuoneen peili murtaa lasiaiseni

Sinun kätesi
paperista
vuorotellen jäätä ja tulta

Seisot suorassa
viheriöivän pihan yksinäisessä
valoläikässä
ja minä vilkutan niin
kuin ensiluokkalaiselle

Ja löydän sellofaaniin käärityt
kantesi väistyvän illan mustavalkoiselta
kevätnurmelta
jolle sataa nyt lunta

Sinun verisuonesi
rautalangasta
ikuisesti
sykkivät minulle
kaltereiden tuoksua

vaikka luulen tunnistavani uurteet
suupielissäsi kun hymyilet

Sadan vuoden pelon nostalgiaa

Hikoilen moottoriteiden risteyksissä
yksin Otavan alla
stadionin massahysteriassa
uskoa, toivoa ja

hypotermia 5 metrin korkeudessa
ylös ja alas laskeutuvan katon
ristipaineessa ei edes ole
kurkistusreikää kuin saduissa
jotta näkisi tähtikuviot

Suola huuhtoutuu suoraan
26 asteen helteen sandaalien
kärjille varistaen
puhuvat päänsä
vallattomuus ajoi juuri kolarin
päätiellä sillä jarruttajansa
ei ole koskaan pysäyttänyt
aikaa minun kohdalleni

Surrealismi on tyylisuuntaus
voi kun käsittäisivät
solunjakautumisesta asti
kaikki luokittelu on kolmevuotiaille jätettävää
onhan täysin
absurdia luulla nähdyn olevan totta

koska 17 vuotta toivomani olisi minussa

And then you're gonna find the play button

The world will open
in front of your eyes
if you wait long enough

It takes some courage
and almost twenty years
of patience

But if you keep your eyes shut
even when you are moving forward
the movie will pause

Sillä

Kasvojeni rajat häilyvät
puoliksi tyhjän vesikarahvin takana
piilossa

maailmalta pakoon juoksevilta
höyhenpukuisilta peukaloisilta

avojaloin kiillotetulla koivulla
ja lasinsäröillä kello kuudelta
tai kymmentä vaille sillä
kuka minä olen

hallitsemaan suolaveden
tippumista katosta aivan
ohdakkeiden oikkujen mukaan
tasalta tai kymmentä vaille

Yksi ajoi ohi lähiökäen pesän

Nuhjuisella bussipysäkillä banaaninkeltaisina
räikyvien mainosjulisteiden takaa pilkottaa
vain taipuvainen
kaula hopeanvaaleine vauvanhaituvineen

Myrskynsilmä harmahtuneen
karkearailoisen luotaantyöntävän
asfaltin pintaan naulittuna
tähtikorvakorujen helistessä epävarmoina
pelätäkö vai iloita

Kellertävän vaiko rusehtavan
räkänokkapusikon toisella puolen
siellä missä oja juo ahnaasti
katolleen heitettyjä ravinteita
ja aamusumu väistää
lepikkoon leviävää lähiökosteutta
joka pisaroituu kannoille ja bumeranginmuotoisille juurakoille
syövän lailla

Siellä missä sinä huurustat
takapajulan viimeisen pysäkin
vuosikymmen sitten nenäliinalla kerran pyyhkäistyjä
laseja tulehdustilassa

Ei silminnäkijöitä niin kuin
kunnon Poiroteissa tai Holmeseissa konsanaan
mutta syljelläsi höyrystämäsi
maskin kaiun kuulee satakieli ja kolibrikin
raidallisen villapiponsa alle

Will I ever see you again

You let a girl fall
first in love
and after giving something no one else had got from you
you let the poor girl, helplessly in love
cry her heart out
on her once-in-a-lifetime day
when she was supposed to party like never before
throwing her brain through the ceiling

You let a girl fall
on the floor
weeping her make-up, more gorgeous than ever
down her white skin
sobbing her first heartache
out from her suffocating lungs

You let a girl fall
on false expectations
and still she wonders
whether you are as good a man as she thought you were
or a betrayer and a loser like she's been said hundreds of times
but her heart can't believe it

And still she wonders

I guess this is how it goes

Off we go
A child dressed to a hot summer day's dress
and a young almost
a woman

Why did I lose
those days built on the stones
lying on the near forest's mat
of grass and dreams

Off she goes
stumbling to her growing legs
I wave her goodbye although I can't
let her go
so I keep her in my words
only a year anymore

Why did she lose
her slowly ticking hours
to my curling hair
and scratching pupils

Tasapainottelen kulmattomassa

Hiljaisuuden silmäkulma
noutaja sille jolle
pillerit eivät

Voineet
poistokunnossa
pallottelen suunnitelmilla
mitään

sietämättömyyden äärirajoilla
käännän silmäni
näkymättömään

Adolescence

Some feel the presence of a creature greater than us
and have all the answers floating on the sky,
waiting to be caught

While I,
sitting on the edge of the dock
feel no air through
my suffocating lungs

It’s a concert of melancholy
where girls braiding each other’s hair
dim their private suns

Which I once had thousands of

Now,
I have to learn to breathe
so that I could nod towards

Takaisin, mitä muka luulit

Katson tuulilasin sumun
läpi talon
ainoaa palavaa ikkunaa

Spotit mellakassa
kasvottomien sota painaa
pääni kohti juuria
jotka kiemurtelevat saasteiden
ilmassa hengittäessämme
kuin käärmeet

pölyä ja radioaktiivista loistetta
sisään ja