Luulin varjoasi sinuksi

Luulin varjoasi sinuksi
liikkui parkettilattialla villakoirien kanssa
kiiltävä pinta ja naarmu narahtaa

Tutkaan jäät tänäkin yönä kello kolmelta
saranat huutaa kukko kiekuu
kun liukastun eteiseen.

Nurkkiin ripustettu

Viettelevästi hymyileviä silmänurkkia seinälle ripustettu
   oven pieleen rakennettu
      lisätuoleista jatkokaari
kuumeista tepastelua tahmaisella,
lasimaisen aineksen läpi näkymä ehkä
               kuusinkertaistuu

Missä täällä on vessa
   kelpaan vastaajaksi

Yksin kastetta vastassa

Juoksen pääkaupungin yössä
älisevillä kaduilla ja autioituneilla suojateillä
turvallisesti ja vapauttavasti punaisia päin
juoksen, niin kuin olisin yksin ilmakehää vastassa

Lakaisen juhlijat jalkakäytäviltä ja ovensuista
sammutan hehkun ikkunaruuduista
vain lohduttavat neonkyltit
jotka kirkuvat oikeaa tietä hapottuville lihaksilleni

Ja juoksen yksin miljoonakaupungin yössä
vapauttavasti, raajat heiluen oman tahtonsa vallassa
kuin maalla, peltotiellä, yksin kuuta vastassa
juoksen, niin kuin niskassani ei olisi katseita

Öisin taas harhailen kotiin

Niin monta kokoontumista ilta-auringossa
nuoruuden, ystävyyden ja kemian kanssa
niin monta pitkää yötä tähtien alla
ja harhailuja kotiin maalaistiellä ruohojen kahistessa näkymättömissä
huojuvien kuusenlatvojen takaa kurkottavien tähtikuvioiden alla

että olen menettänyt tajun
muistin, järkevyyden ja pidättyväisyyden
ja laskun taitoineen

Niin monta uutta ja uteliasta silmäparia sumussa
ja halauksia hullun hauskuuden kanssa öisen kylmettyneellä kaupunkiasfaltilla
(joka on kokonaan oma lajinsa)

että olen menettänyt tajun
tylsyyden, ujouden ja varovaisuuden
ja menneen tiukkoine nopeusrajoituksineen

Perillä

Pohjantähti huoneen seinässä selvästi
keskellä päivää ja keskikesää
pysäytti sisääntulijoita

Valon hiipuessa tähtikin väsyi ja lopulta sammui
jättäen arvoitukseksi useamman muiston
heitti yöhön toivon vastauksesta
kysymykseen, olivatko tulijat perillä

Vain muutama uskoi sanomattomaan ja jäi
eikä kukaan tiedä vieläkään, löytävätkö he joskus
vai ovatko jo olleet

Piiloton

Suoristuneissa hiuksissa viimeisellä
keskiyön junalla musta aukko
imaisee tytön ja passin

Paluuta valoon voi aina yrittää
mutta mustaa silmää ei paeta lopullisesti

Tumppaan taas järjen tai tunteen

Aamuyön juna ja pään sirinä
savuuntuneella kaulan kaarella
rahareiät pistää tanssimaan
silmäpeli ja ryhmäpaine

Lasku on kuin verensokerin
yhtäkkiä, korkealta ja kovaa
vaikka emme edes olleet saavuttaneet pilven reunaa
jota kummasti reunustavat
värikynäviivat kurkusta alas

Koskenlaskijoina tunnemme olomme uhkarohkeiksi
vaikka kun taas neljä nolla kuuden junaan nostamme
koron kerrallaan
huonokin seura käsittää miksi
hame lyhenee eikä päinvastoin

Jatkuvasti mutta varoittamatta

Sinun tulee tietää
ennen pimeää
mikä suunta, kumpi kylki
mistä haluat nähdä unta

Ja jotteivät aamuyössä
jalat paleltuisi
varaa kuumavesipullo jalkopäähän
ja unohda
että se menettää vaikutustaan
jatkuvasti mutta varoittamatta
niin kuin aamudosettisi sisältö

Syövy läpi kuorten ja minuuteni juovuta

Vastasyntyneet sormet
kuin haavan hedelmättömät oksat
repivät rikki sisältä ulos
sisään - ja - ulos

Peukalon läpivalaisu kypsyttää
sahalaitakuvion
ja naapurin eilisaamuisen hymykuopan asteen
- Ei, loputkin valaise
luuytimeen läpi
geenikerrostumien jotka puhuvat jäävuoria

Ulos - ja - ulos
ulos olevaisen minäni materiaalista
sanon
minun täytyy kuulua minulle
vaikken sitä varmaksi osaa todistaakaan

Ja sisään
päästän silti kehittymään
puolikkaan varpaideni linnunluista

Äläkä vedä kylkiluista

Thunders

The ceiling hunting my neck
down under the skin

Stars twinkling far
away from my reach

Compressed anxiety
sneaking whenever the dark
descends on the weak

The fever's applause
risen from the young minds smoking
until the big bang

Univalo

Sinun katseesi tuhkaksi
muuttaa puunrunkonikin

Älä avaa
arvostelun aarrearkkuasi
jossa kaksinkertaisen lukon takana
piiloilee salakielinen hymy

niin kuin olisimme kuusivuotiaita taas

Varo
ettei maailman hämmästys
sokaise yli kritiikin
rajojen raidoittamaa prinsessavärityskirjaa

Hylky

Evankeliumisi uppoaa Kuolleenmeren pohjaan
Pelastusliiveissä
takertuu lahonneeseen moraaliisi

Päivänvalo liekehtii pinnassa
Jotta jännite purkaisi turmeluksesi

Aamuyössä vain
tukehdutat hitaasti