Itken pieniä olkapäitäni

Sinulla on liian pienet olkapäät
Näytät niin pieneltä

Ruohikkojen säteillessä radioaktiivisinta tummaa vihreätään
tuorean tuoksun huumatessa arkoja hipiöitä
painamme yhdessä tuumin lakit kiharoillemme

Itken nyt
Ehkä olkapääni jaksavat kantaa sitten
kun kaikki paino valahtaa
sydämen varassa kävelemme kohti yksilöllisiä käytäviämme
Ehkä sitten ryhtini pitäisi

Gramática

Nievo nievas nieva nevamos neváis nievan
sadamme lunta
sadatte lunta
satavat lunta

Me empiezo te empiezas se empieza nos empezamos os empezáis se empiezan
aloitamme meidät
aloitatte teidät
aloittavat heidät

Lunta sadetaan
lunta aloitetaan
sataa aloitamme lunta
pisteitä eivät sada

Last year of school

Building our future
in one month, one week, one day, six hours
they call us a group
we call ourselves individuals who fight for what they want

Like success, opportunities, life, parties
that is all we want from our last year
not exhaustion and a need of a gap year

Ignorantia

Kun taivas himmenee harmaaksi
painamme katseemme varjoon
emmekä huomaa illan tuloa
tai yön kirkastumista aamun ensi tunteina

Tähtipölyä silmissämme
kuljemme vaalien tietämättömyyttä
vaikka tiedämmekin
ja huomaamme vedenpinnan nousun

Kun palaan, en löydä

Katson sinua tuntematta
kateutta, kiintymystä, vierautta
ilma liimaa olkapäät yhteen sanomatta selvää

Merkkiä etsin puunrungoista ja sormien nivelistä
kaatumatta harhailen, mutten tunne
kipua
kun löydän, haluan takaisin

W/E

I don't know where we're going
I don't know where 'we' came from
and I don't know where I want us to go

Before you become we with someone else
I must find out
would our footprints match
or crash in the middle of the kitchen floor
and could I be we like this with someone
else

and could I stay as a letter

Valeasuinen

Perhoset vatsanpohjassa kuuluvat geeneille
ja siipeniskunsa aallonharjoille kulkemaan

yrittäkööt vaikuttaa meihin

Seisomme vaikka läpi tsunamin
vierekkäin siitä lähtien kun uskalsin
purkaa aamuauringon morsetuksen

Villiintyneesti

Täydellinen liikkumisen vapaus
yhtä täyteläinen kuin 85-prosenttinen suklaakuorrute kermajäätelössä
saapuu luoksemme vasta nuorena
mutta aikuisena

kun jäätelörahaa ansaitaan vielä kesätöillä
lähikaupassa tai kioskilla

Lyhyt mutta kirkas kevät saapuu
kun ensimmäinen saa neljä pyörää alleen
ja yhdessä me melkein lennämme
kliseiden kasvoja päin nauraen

Tai haavoilta

Haaveksin tuulta vasten
älä välitä, sateenvarjoja kääntyy ja katoaa
mutta vetinen maa ballerinojeni ja tennareidesi alla
ei osaa matkia Atlantista,
siksi että tiedän, luota

sanoihini kietoutuvat etuhampaat aivan
kirkkaassa huulipunassa ja ientä naarmuttavissa hiuksissa
kuolletta kudosta toista vasten
unelmoinko vai uneksinko

Herään lokkeja satavaan taivaaseen
ja olet kylkeäni vasten
suolakiteistä hiekkaa korvanlehdissäsi
punot kaunista seppelettä
josta en tiedä, luota
unettaa vai haavoittaa

Tumppaan taas järjen tai tunteen

Aamuyön juna ja pään sirinä
savuuntuneella kaulan kaarella
rahareiät pistää tanssimaan
silmäpeli ja ryhmäpaine

Lasku on kuin verensokerin
yhtäkkiä, korkealta ja kovaa
vaikka emme edes olleet saavuttaneet pilven reunaa
jota kummasti reunustavat
värikynäviivat kurkusta alas

Koskenlaskijoina tunnemme olomme uhkarohkeiksi
vaikka kun taas neljä nolla kuuden junaan nostamme
koron kerrallaan
huonokin seura käsittää miksi
hame lyhenee eikä päinvastoin

Nurkkapaikka

Älä ikinä mene
perjantaina
sillä lauantain raahaavien
minuuttien kiduttavuus
syöpyy läpi eilisen hauskuuden
muistojenkin

Ja vielä istun yksin

Kello etenee samassa tahdissa
valon pakenemisen kanssa

Kurjat

Marssimme ikkunalaudoilla
poninhäntien jyrkänteillä
ja niittyjen liidulla vedetyillä rajoilla

Vapise, varise, valitse
aamu- tai iltakahdeksikko
ympyrän oikea tai vasen kaari
mutta muista
marssimme jatkuu pääskyjenkin saavuttua

Väistä, värise, välitä
vain meidän potkivasta poljennastamme
ja värjäävistä vaatimuksistamme
kaiken indigoksi

Harsoin suljettuihin totuuksiin

Kaksin pitkällämme pimeässä
minä ja kouristukset rinnassani
veri kiertää sykäyksittäin
ja tunnen lihasten supistelut
sileää kudosta vasten heikointa
osaa linnunpesästä

jota variksenpelättimeksikin kutsutaan

Heinää päänahastani tupeittain
johon viiltävä teräkin sopii
tänä yönä
uniperhosten välkkyessä psykedeliaa
vain ohut peite meitä erottamassa
toistemme rustoutuneista selkärangoista
minä tunnen veren liikkeet

Ja tahdon
suodattamatta yhdellä henkäyksellä
haistaa luukätköissäni tunteen
jota en aallokon suolasta erottaisi

sillä se saattaa olla jo kiteytynyt

Diastolen aikana kumarra

Juo tästä maljasta
humallu viinistämme
ja palaa aina
kun jalkasi puutuvat

kävelykelvottomiksi ammenna
lappaa elintäytettä
limbiselle järjestelmälle

Kiviportaat kuin pyramidi
ylös kiipeä aina
kun hypotalamuksesi puutuu

tähän saviruukkuun kaiverra
nimikirjaimesi ja aivojesi paino
jotta osaamme mitata oikein
köyden pituuden

Sanasi neljältä kieleltä

Mitä jos olisitkin
yksikasvoinen

Vain yhdenlainen
suun kaarevuus, silmien valopilkkujen kirkkaus
ja silmäripsien kulmakerroin

minua kohti

Vaikka sanoit sydämiemme
olevan koti toisillemme

klisee roikkuu kosteassa
ilmassa sillä en
ole ikinä nähnyt kotiasi
tai yksiä kasvojasi

Kultainen nuoruus

syke yli 120
merkki kovasta kivusta

kiitän ja kumarran
opettavaisesta tilaisuudesta
kokea
ensimmäinen sydänsuru

syke yli 180
merkki menetetystä
jota en koskaan edes saanut
ennen kuin kadotin

muistoissani säilyy
tuoksusi kuin nuoruuteni
joka pikkutunti pikkutunnilta
väistyy elämän tieltä

en halua kadottaa vielä
tuoreen ruohon tuoksua silmissäsi kun
sain ensimmäisen
ja viimeisen muiston kanssasi

Tunnen jo kuuluvani

Lasiasfalttia kahtasataa
rännän valitus ikkunan pintaan
väistyy eilisen pyörteessä
kehää kiertävien hiljaisten
hiutaleiden tieltä

Kuuset routaan hakattuna
vastaanottavat väreillen
kuiskattuja tarinoita

Mutta me jätämme jälke(e)mme

Ja kiihdytämme takapeilissä

Will I ever see you again

You let a girl fall
first in love
and after giving something no one else had got from you
you let the poor girl, helplessly in love
cry her heart out
on her once-in-a-lifetime day
when she was supposed to party like never before
throwing her brain through the ceiling

You let a girl fall
on the floor
weeping her make-up, more gorgeous than ever
down her white skin
sobbing her first heartache
out from her suffocating lungs

You let a girl fall
on false expectations
and still she wonders
whether you are as good a man as she thought you were
or a betrayer and a loser like she's been said hundreds of times
but her heart can't believe it

And still she wonders

Kadotin maailman minuuteiksemme

Kirkkaanpunainen verho
ei enää kurista haurasta
kaulaani koska revin
sen keskeltä kahtia

silkkihansikkain

suljin tuoksusi kämmenkuppiin
enkä tällä kertaa päästä
irti unelmastani
joka pysyi valumatta sormien välistä
yhden valssin ajan.

// Mahtavat vanhojentanssit takana, ja pian jatkoille pitämään hauskaa! Kiitän teitä muutamia lukijoita La Vie Quotidiennen alkutaipaleesta ja toivotan riemuisaa ystävänpäivää kaikille! :) Ja ne, joiden hiihtoloma alkoi tästä, viettäkää rentouttava loma!

I guess this is how it goes

Off we go
A child dressed to a hot summer day's dress
and a young almost
a woman

Why did I lose
those days built on the stones
lying on the near forest's mat
of grass and dreams

Off she goes
stumbling to her growing legs
I wave her goodbye although I can't
let her go
so I keep her in my words
only a year anymore

Why did she lose
her slowly ticking hours
to my curling hair
and scratching pupils