Nousen ylös varovasti

Tanssin rivien välissä
pommitan valopalloja
suljetuissa sielun peileissäni

Kaihtimien väleistä poraa
suoraan aivosolujen väliin
tie kirkkauteen

jossa jaksetaan taas uskoa
vappupiknikin lähenemiseen

Kadotin maailman minuuteiksemme

Kirkkaanpunainen verho
ei enää kurista haurasta
kaulaani koska revin
sen keskeltä kahtia

silkkihansikkain

suljin tuoksusi kämmenkuppiin
enkä tällä kertaa päästä
irti unelmastani
joka pysyi valumatta sormien välistä
yhden valssin ajan.

// Mahtavat vanhojentanssit takana, ja pian jatkoille pitämään hauskaa! Kiitän teitä muutamia lukijoita La Vie Quotidiennen alkutaipaleesta ja toivotan riemuisaa ystävänpäivää kaikille! :) Ja ne, joiden hiihtoloma alkoi tästä, viettäkää rentouttava loma!

Eikä lasikenkä enää sovi

Hengitystiet värähdyksestä
protestoivat lakolla
iltaisin yhä uudelleen
pyörähtäessäni, venyttäessäni

Kultaraaminen peili
jämähdyttänyt kaikkitietävän
silmänsä kalvenneeseen
marrasketeen

Ken on kaikkein -
kuin Zelda ja Anna

ja mustenevien verkkokalvojen
varassa astun päkiöille
ylemmäs, ylemmäs

ja uudestaan

kuin joutsenen kaula minä
taivun ja särjen
aistikkaan nilkan asteluvun

Kangastus

Kuljemme tangoneliössä
valheellisesti eteenpäin

hidas, hidas, nopea, nopea

Kiirehtien laulamme
juostessamme
kohti onnemme leikkipuistoa

pyörii, pyörii

Kellohameeni lumous
ja kiharoiden hypnoosi

ja pohjaton perhosvalssi
emmekä yhdessä
aio muuttaa näkymättömästä kylästämme