Minun päivissäni on aina vähän saippuakuplien tuoksua
etenkin keväisin
kun hypätään tuntoaisti edellä päin maailmaa
tietäen samojen syklien seuraavan toisiaan
niin kuin aallot, päivä toisensa jälkeen
opimme, rakastumme, vihastumme, vanhenemme, menetämme ja aloitamme uudelleen
Minun päivissäni kaksi pysyy
saippuakuplien ja tuoreen ruohon tuoksu kevätaamuisin.
Jumissa.
Yksi puussa, toinen sängyssä
nuori elämässä
jonka kaari tuntuu töksähtäneen oksanhaaraan
Paikallaan,
ja aika seisoo.
Puu yhdessä jumissa, toinen kolmessa
nuori elämässä
jonka kaari ei vieläkään liikahda oksanhaarapesästään.
Ikuistaa nämä ikkunankarmit
kuulostaa niin viehättävältä
tai karmivalta, riippuu keneltä kysytään
haluaako koskaan koskea maalauksen viereistä
kylmää mutta loppumatonta seinää on
suuri päätös
haluaako nähdä uusiakaan karmeja
ikuistettuna
Sinulla on liian pienet olkapäät
Näytät niin pieneltä
Ruohikkojen säteillessä radioaktiivisinta tummaa vihreätään
tuorean tuoksun huumatessa arkoja hipiöitä
painamme yhdessä tuumin lakit kiharoillemme
Itken nyt
Ehkä olkapääni jaksavat kantaa sitten
kun kaikki paino valahtaa
sydämen varassa kävelemme kohti yksilöllisiä käytäviämme
Ehkä sitten ryhtini pitäisi
Mustaa risua kartanomaista seinää vasten
maksapoliklinikka
tähysimme kaupungin valoja
Dystrofia maisemassa
katukiveykset keskenkasvuisia
ja miinusvuosisatojen kartanomaisuus
kurkkii kulman takaa maksan
polis
kliinikkoja
niin oli mielestämme sietämätön desinfiointiaineen haju.
Going there
little by little I have made my way
and then, all of a sudden
all of the years' work explode
as a thousand fireworks inside my mind
Coming there
further and further I move
not slowly anymore
// Jo 200 runoa kirjoitettu tänä vuonna. What.
I just keep imagining
my life-to-be
in a year it all turns around -
throws ice-cold water at me
and hits me with little stones, continuously
until I give up
Unless
I stand straight, hold my head up high
immerse myself in clichés and enjoy it shamefully
And simply do not give up
That's the path I walk daily, in my mind
I just keep imagining my life next year
it's only around the corner, but everything will change
country, language, people, home
will be en français
Before I step on the French autumn leaves
I need to walk this path
trying to figure out ways to avoid the ice
Elä tässä ja nyt, sanovat
loikoillessani riippumatossa kynä kädessä
laatimassa listaa ensi vuonna tapahtuvaa matkaa varten
tulostaessani muuttoilmoituksia ihan vain ollakseni varautunut
vertaillessani lentolippujen hintoja
vaikka nousen ilmaan vasta vuoden päästä
Elä, tässä, nyt
nousen ilmaan, sanon
tulevaisuudessani, joka on tässä, minulle, minun
The pressure, the wait, the moment
only seconds left 'til you're doomed
or an A student, if you change one letter
I just want to sigh and book tickets to anywhere
move on, experience, learn
not from the numerous textbooks but
The world, the youth, the time
left to be wasted
or used to discover, fall (in love), get up, be broken, heal
I just want to sigh and fly already
Juosta rantavedessä järveä ympäri
auringon kullatessa pohjan hiekan yhtä kauniisti kuin muistot
Antaa valkoisen kesämekon ohuen kankaan kastua helmoista
omaan tahtiin
Maata takapihan ruohokentällä raajat levällään kuunnellen luonnon levyjä
(ja huiskien sietämättömiä hyönteisiä)
Kuiskata hyvää yötä ja huomenta määrittelemättömän ajan pikkusiskojen korviin
valkoisten kankaiden ja aamukahvisaavillisten ei tarvitse loppua
Kävellä vapaana itse ostetussa vaatekerrassa
kaupungissa jossa ei asu sukulaisia
Olla vieras lapsuudenkodissaan ja isovanhemmilla
Päästää vihdoin irti kahdentoista vuoden ovenkahvasta.
Syyskuinen laiturin harmaantunut yhtäkkinen
loppu kelluu auringonlaskun maalaamalla samettisella vedellä
pintansa melkein houkuttelee rikkomaan
petollisuutensa viskoo kylmiä väreitä
Vai onko se vain päivä päivältä viilentyvä ilma kurkkuni ympärillä
puristuksensa melkein houkuttelee itkemään
ei, olen vahva ja katson saunan ikkunasta vihreään metsään enkä uhkaavan synkkenevään taivaaseen
joka loputtomuudessaan aina heittää menneisyyteen
Building our future
in one month, one week, one day, six hours
they call us a group
we call ourselves individuals who fight for what they want
Like success, opportunities, life, parties
that is all we want from our last year
not exhaustion and a need of a gap year
Revelations, revolutions
all can happen in a day, an hour, a minute
in a foggy night or a fizzy drink
And then she comes back home
bruised, a little ashamed
but as a winner of a coup.
When I empty this spot for my school books
when I close my eyes from the afternoon light through these curtains
when I leave this carpet behind
I will be a grown-up, I have always thought
although, no one has ever told me
one remains the same person even when they've been called an adult
reached a certain age of new rights
left their childhood home echo
When I move to my own apartment
when my own life begins
I will be an adult, not the youngster I am now
but older, wiser and completely different
I wish someone had told me
that no, I will be exactly the same me
Losing sleep, losing interest
dulness running wild
spitting carefully over me when passing
- Scatter, happy self
you were an illusion anyway
this year
- Patience, past self
you will live again
next year
Selän taakse jäävä ilma
on kuollutta kuin kampaamon lattialle katkaistut latvat
irrallista, hylättyä ja menetettyä
Älä siis huoli
et voi saada sanojasi takaisin
mutta kuulleellekin ne ovat lakastuneita
nopeammin kuin kuvitteletkaan
An old lady on this busy street once
while I was walking forward, blindly
reached out to me and said
Young girls like you should know -
Do you want to know, my dear?
I shall tell you your future - or anyone's:
If all goes well for an amazingly long time
prepare for this all to come crumbling down
And it will always be a beautiful summer day, my dear
Well, it wasn't that much of a summer day for me
For me, it will always be the first day of autumn
No matter how many times I have listened to this old lady
my life still falls apart
Laskeutunut sadepilvistä
elokuun tomusateenkaarista ja sumuisista aamunkoitoista
jakava viikon, kuukauden, vuoden kahtia
Muuri lyijystä, paperista ja tiiliseinästä
seisoo nyt vankkana ja ylpeänä, uhmakkaana
haastaen aamukahdeksan vaeltajien vapauden tasapainon
Mehujäätä mataavalla junaseisakkeella
tavarajuna rytyyttää ohi heittäen tuliaisia
tuulahduksia menneestä, tulevasta, muualta
vieraista maista, joihin en ole astunut
Kesän viimeiset päivät, hoen päin tajuntani naamaa
ne ovat ylläni juuri nyt, niin kuin ukkospilvet
joiden etäisyyden voi laskea
Yritän kaikin sormivoimin takertua
hetkeen ympärilläni ja sisälläni,
pilviin ylläni ja kuivuvaan asfalttiin kesäsandaalieni juuressa
mutta totta kai tiedän
että unohdus ryöstää rippeetkin tämänhetkisestä todellisuudesta
liian pian
Pieni tyttö, aloitan
olen aina kietoutunut
odota
Askeleet ovat määrätietoiset ja käynti huoleton
hymy vienon itsevarma
ja käsissä automaatio metro-, juna- ja lentolipun ostamiseen
ja Happy Joen terassilta valitsemiseen
Vaihda jo lakanasi johon kietoudut, aloitan
pieni ei ole enää tekosyy tai naamio
olen jo kasvanut ohi lapsuuskodin
