Perillä

En ole ikinä pitänyt perille saapumisen tunteesta.

Siitä nahkapenkkeihin ja isän poplariin hioutuneesta autoauringon tuoksusta,
jonka oikeastaan tiedostaa vasta kun
moottorin hyrinä lakkaa ja vatsanpohjaa nylkee

Enkä varsinkaan ovimetallien kumahtamisesta yhteen
ja hiekan rahinasta aina paljaiden jalkapohjien alla,
kun isä sanoo,
nyt ollaan perillä.

A lonely path

I know I'm doomed to walk
a lonely path
to weep over
mountains on the way of my trembling feet
to smile at
beautiful eyes
of my own success

I know I'm as full of dead cells as you
a lonely path
I know I'm not as full of working ones
mountains behind my bony fingers
to grab, would be the mission
beautiful eyes
the tree tops roof tops ocean tops

I know I'm not capable of swimming
a lonely path
to weep over
I know I laugh quieter than your working one
to smile at
beautiful eyes
would be the mission

A lonely path
beautiful eyes, mountain tops in oceans
a lonely path
between my bony thoughts and your
secure upright position
in front of your new car.

Itken pieniä olkapäitäni

Sinulla on liian pienet olkapäät
Näytät niin pieneltä

Ruohikkojen säteillessä radioaktiivisinta tummaa vihreätään
tuorean tuoksun huumatessa arkoja hipiöitä
painamme yhdessä tuumin lakit kiharoillemme

Itken nyt
Ehkä olkapääni jaksavat kantaa sitten
kun kaikki paino valahtaa
sydämen varassa kävelemme kohti yksilöllisiä käytäviämme
Ehkä sitten ryhtini pitäisi

Making my way

Going there
little by little I have made my way
and then, all of a sudden
all of the years' work explode
as a thousand fireworks inside my mind

Coming there
further and further I move
not slowly anymore

// Jo 200 runoa kirjoitettu tänä vuonna. What.

I just keep imagining

I just keep imagining
my life-to-be
in a year it all turns around -
throws ice-cold water at me
and hits me with little stones, continuously
until I give up

Unless
I stand straight, hold my head up high
immerse myself in clichés and enjoy it shamefully

And simply do not give up

That's the path I walk daily, in my mind
I just keep imagining my life next year
it's only around the corner, but everything will change
country, language, people, home
will be en français

Before I step on the French autumn leaves
I need to walk this path
trying to figure out ways to avoid the ice

Juokse henkesi edestä

Alkuräjähdyksestä Ryttylään
emmekä ikinä nähneet
miltä näyttää Mansikkamäentiellä

I Plead

The pressure, the wait, the moment
only seconds left 'til you're doomed
or an A student, if you change one letter
I just want to sigh and book tickets to anywhere
move on, experience, learn
not from the numerous textbooks but

The world, the youth, the time
left to be wasted
or used to discover, fall (in love), get up, be broken, heal
I just want to sigh and fly already

Yksin kastetta vastassa

Juoksen pääkaupungin yössä
älisevillä kaduilla ja autioituneilla suojateillä
turvallisesti ja vapauttavasti punaisia päin
juoksen, niin kuin olisin yksin ilmakehää vastassa

Lakaisen juhlijat jalkakäytäviltä ja ovensuista
sammutan hehkun ikkunaruuduista
vain lohduttavat neonkyltit
jotka kirkuvat oikeaa tietä hapottuville lihaksilleni

Ja juoksen yksin miljoonakaupungin yössä
vapauttavasti, raajat heiluen oman tahtonsa vallassa
kuin maalla, peltotiellä, yksin kuuta vastassa
juoksen, niin kuin niskassani ei olisi katseita

American

Roadtrip lasipullossa
oranginaa ja helteisiä hymyjä
loppuja ei silmänkantavissa
pölyä, hiekkaa, tummaa asfalttia sulamispisteessä
höyryää lakritsia

Avojalat ulos ikkunasta
tie pitenee, mittari värisee ADHD:ta
pullonkaulat lyhenevät, päässä virisee
loppuja ei silmänkantavissa
edes tiesuluissa

Älä marssi kukkien päällä

Kukkaseppeleiden ja vallattomien pehkojen kulkue
valloittaa pitkin pieniä polkuja
mieliä, pienemmästä suurempaan
vetoa ihmisyyteen, jonka lapsikin ymmärtää
rauha on ainoa inhimillinen järjestys

Kylän, kaupungin tai valtion
esiinmarssit valloittavat silmiä ja sydämiä
liittykää mukaan, mutta ensin avatkaa hiuksenne
ja koskettakaa alkukantaista yhteyttänne
perustavaan inhimillisyyteen eli
raakkuviin lintuihin, tiheisiin havumetsiin ja paljaisiin jalkapohjiin

niittypolkuihin, joiden tallatut heinät ja korret
eivät ole ruudilla, verellä tai kyyneleillä maalattuja

Perillä

Pohjantähti huoneen seinässä selvästi
keskellä päivää ja keskikesää
pysäytti sisääntulijoita

Valon hiipuessa tähtikin väsyi ja lopulta sammui
jättäen arvoitukseksi useamman muiston
heitti yöhön toivon vastauksesta
kysymykseen, olivatko tulijat perillä

Vain muutama uskoi sanomattomaan ja jäi
eikä kukaan tiedä vieläkään, löytävätkö he joskus
vai ovatko jo olleet

Grand lie II

Lying on a hospital bed
slowly sinks into the ocean
of hopelessness
someone's grandmother, almost existing

Nurses come and go
while I sit against the cement
trying not to give in
to the kind of thinking they like
to spread to the innocent
smiling

I don't know her drying body
never seen, and no one else will either
because no one cares anymore
about a malfunctioning piece
of nearly forgotten memories
and mean words of tiredness and anger

risen from the ashes
of the Great Disappointment
aka her story's last page

Go ahead and live your life
you're young and you need to have fun
and you have your own grandparents you'll have to look after

Minds of the evening, thinking grey
now living in a fear of the point
where their one weekly visiter
keeps saying "it's going to be allright"
when even the falling walls know that's a lie

Without doubt they will
once waver on those harsh sheets
singing the song of still breathing

and begging for one person, anyone
to speak and live the ghosts silent

Odottaja surkastuu

Hetkiä laskeutuu hiljalleen
olkapäilleni varoen kuin saattaisin horjua
painonsa alla

Kuinka kasvaisin isoksi ja vahvaksi
kannatellakseni väreitä lihaksissani
jos en saa edes kokeilla

Seinä luistaa selän alla, luuydin tärisee
aliravitsemuksesta

Eivätkä hetket uskalla jäädä
verenkiertoon imeytymiseen saakka

Lämpöhalvaus

Kaunis kesätaivas laulaa kuin seireeni
kävelen katse tienreunassa
taas uuteen suoritukseen
joka määrittelee minut ihmisenä

Koko nuoruus samaa kuviota
ja viikonloppuna lyhyt irtiotto
kuin minuutin tauko kirjaston lukemisessa

Asfaltin reuna on jo näkyvissä
kun tuuperrun kuumuudesta.

Villiintyneesti

Täydellinen liikkumisen vapaus
yhtä täyteläinen kuin 85-prosenttinen suklaakuorrute kermajäätelössä
saapuu luoksemme vasta nuorena
mutta aikuisena

kun jäätelörahaa ansaitaan vielä kesätöillä
lähikaupassa tai kioskilla

Lyhyt mutta kirkas kevät saapuu
kun ensimmäinen saa neljä pyörää alleen
ja yhdessä me melkein lennämme
kliseiden kasvoja päin nauraen

Niin nanometriin kompastuu

Maantien sorahtavat kuopat
mikroskooppimetsässä
millimetriä ennen kuusiaidan vaihtumista
lepattavaksi järvenpinnaksi
alkavat vetää puoleensa

Niin kummallisen vähän jaksaa
yksi reisi nostaa jalkaa
kun hyttynen on imenyt kaiken hapen
verestävistä silmistä
jotka havunneulasia
alkavat vetää puoleensa

Yksisuuntaiselle

Jos en nouse
näkyviin toiselta puolelta
menen varmastikin kiertotietä

maapalloa
tallaavat aina käsi kädessä
nuo, kiljuvat kliseitä

Kun ilmestyn
taas näkyviin takaasi
olen viidakot ja suot selvittänyt sankari

sinun, joka et lähtenyt kanssani

Tumppaan taas järjen tai tunteen

Aamuyön juna ja pään sirinä
savuuntuneella kaulan kaarella
rahareiät pistää tanssimaan
silmäpeli ja ryhmäpaine

Lasku on kuin verensokerin
yhtäkkiä, korkealta ja kovaa
vaikka emme edes olleet saavuttaneet pilven reunaa
jota kummasti reunustavat
värikynäviivat kurkusta alas

Koskenlaskijoina tunnemme olomme uhkarohkeiksi
vaikka kun taas neljä nolla kuuden junaan nostamme
koron kerrallaan
huonokin seura käsittää miksi
hame lyhenee eikä päinvastoin

Enkä usko enteisiin

Sade paahtaa avoimia
jalkapohjiani teräväreunaisilla
kivillä joilla kävely vuodattaa verta

Nousuvesi tekee tuloaan päiviä
vaikka värjöttelen jo kesämekossani
passi taskussa ja korot odottamassa
aina nurkan takana

Mutta huomisen lämmittävän
tuulenhenkäyksen uskon edistävän tämän kylän aikaakin

Siksi olen teipannut rannekelloni peittoon
ja antanut ihoni rantahiekkaan
osuessaan ottaa pieniä iskuja

//18-vuotissyntymäpäivän ajatuksia kuumeisten silmien takaa.

Sulkiin

Takanaan naakkaparvi
hän kävelee nauramatta
kompastellen pudokkaisiin

ei katsomista

Päivä nousee kahvimukissa
valkokankaan poimuissa
ja taksin sivupeilissä

kaikuun
jos katsoo tarpeeksi kauan