Varjon takana

Sateenvarjon takaa pilkistävät vain talvisaappaat
ei sitten sanota hei
hän ei ole nähnyt ihmiskasvoja kuukausiin.

Nurkkiin ripustettu

Viettelevästi hymyileviä silmänurkkia seinälle ripustettu
   oven pieleen rakennettu
      lisätuoleista jatkokaari
kuumeista tepastelua tahmaisella,
lasimaisen aineksen läpi näkymä ehkä
               kuusinkertaistuu

Missä täällä on vessa
   kelpaan vastaajaksi

Särkyvää

Jalkaterät vääntyvät polttavan katon
reunan yli kipristellen
kuin kolmivuotiaan sänkymme keskellä aamuvarhaisella
nahka käryää, irvistää

Kuuluuko palosireeni
jalkapohjani sytyttivät varmaan tulipalon
nostan päätä katsoakseni, mutta niska romahtaa
luun sirpaleista kuuluu samanlainen särkymisen ääni kuin lasin

Make a wish

Make a wish, she whispered
Everybody knows they aren't fulfilled by shooting stars, he claimed
But it gives you hope, she said
Meaningless hope, he corrected

I wish wishes could come true by wishing, she heard him whisper in the dark, hours later
And the mother felt proud of her upbringing methods.

Aristoteelinen kaari

Smaragdinvihreä heinäsuovan helma
      nuttura orjantappurasta, katkenneista koroista,
             suolista, verestä ja kyyneleistä

ja pellolla norsut tanssivat

Ruutupaitainen mies irrottaa hatustaan sulan
    sulin
         sulakseni
ottaakseen päivätorkut tammen juurella

parahiksi valkoisen jäniksen ilmestymisaikaan
    ei ole katsomista

Yksin kastetta vastassa

Juoksen pääkaupungin yössä
älisevillä kaduilla ja autioituneilla suojateillä
turvallisesti ja vapauttavasti punaisia päin
juoksen, niin kuin olisin yksin ilmakehää vastassa

Lakaisen juhlijat jalkakäytäviltä ja ovensuista
sammutan hehkun ikkunaruuduista
vain lohduttavat neonkyltit
jotka kirkuvat oikeaa tietä hapottuville lihaksilleni

Ja juoksen yksin miljoonakaupungin yössä
vapauttavasti, raajat heiluen oman tahtonsa vallassa
kuin maalla, peltotiellä, yksin kuuta vastassa
juoksen, niin kuin niskassani ei olisi katseita

Loppukesä

Mehujäätä mataavalla junaseisakkeella
tavarajuna rytyyttää ohi heittäen tuliaisia
tuulahduksia menneestä, tulevasta, muualta
vieraista maista, joihin en ole astunut

Kesän viimeiset päivät, hoen päin tajuntani naamaa
ne ovat ylläni juuri nyt, niin kuin ukkospilvet
joiden etäisyyden voi laskea

Yritän kaikin sormivoimin takertua
hetkeen ympärilläni ja sisälläni,
pilviin ylläni ja kuivuvaan asfalttiin kesäsandaalieni juuressa
mutta totta kai tiedän
että unohdus ryöstää rippeetkin tämänhetkisestä todellisuudesta
liian pian

Uin auringonsiltaa

Kuivuvat hiukset kuin siimat
kalastavat aurinkoa tyynen veden pinnalta
ihmetellessäni, miksen ikinä muista
että näin sen piti olla

Käännän pisaraisen ihon tervehtimään ilta-aurinkoa
ristin pitkässä päivässä päivettyneet jalkani
enkä kirjoita mitään elämää suurempaa.

Niin kauan kuin muistat

Miksi kutsutaan tunnetta
joka valloittaa koko aivokuoren kuin pelikentän
kiihtyy yli täyteen sekunnissa tai viimeistään minuutissa
ja puhuu ääntään menettämättä kuin harha

Miksi kutsutaan hetkeä
joka lyö sykkeelle vertoja niin naurettavasti
että elimistö putoaa shokkiin
kuin jyrkänteen reunalta suohon
pinta-ala loppuaika, voit vain elää kaiussa

Mustavalkoista

Aurinko pilkkii
kengänpainaumat sorapihassa heräävät
ja nukahtavat säännöllisen epäsäännöllisesti

Melkein kuulen heliumin
ja laajenemisen kumun joka kuitenkin hukkuu
kuusimetsän varjojen hautaan

In love with a moment

One passing moment
became my drug
a reliable pill only for me to feel like I was flying
higher than any tree and
falling down faster than my thoughts

That was exactly what I wanted
yearned for
like children do for a glittery toy

It wasn't until I got you
before I realised
I was addicted to a memory

Eteläinen

Asiattomilta pääsy kielletty
pikkutunneilla takapihan pikkuparkkipaikka
kylmä asfaltti vasten kahta vasta tavannutta

Älliä saa lentää
tällä kertaa pohjoiseen
sillä välin he haluavat elää

Sivustakatsoja

Nostan kasvot paikalleen
näkökenttäni eteen, niin etten näe
eikä minua nähdä

Vilkaisen baarin likaiseen peiliin
kohennan hiuksia, lisään huulipunaa
täsmälliset käsivarsien liikkeet
samoissa kulmissa kuin muiden rivissä

Tyttöarmeija poistuu kohti tanssilattiaa
aikataulun mukaan
tekoripsienkin takaa katse osuu viime hetkellä
peilin nurkkaan, enkä tunnista takaisin katsojaa

Kuin leppäkerttu hukkuisi kukkamaljakkoon

Leppäkertunpunainen sadetakki vedenpintaa hipoen tyttöhyppelee
kynnenpalasia leivänmurujen tilalla
siro polku kiemurtelee pilkahtelevien kumisaappaiden jäljessä

Risteys yli, toinenkin
suojatie on kilpailu
kumpi jalka ensin perillä

Harjakattojen ylle huomaamatta
kumpuilee savupilviä
kuin aaveita, pienet kasvot kohti hukuttavaa harmaata maljaa johon
katoaa

-

Odottaja surkastuu

Hetkiä laskeutuu hiljalleen
olkapäilleni varoen kuin saattaisin horjua
painonsa alla

Kuinka kasvaisin isoksi ja vahvaksi
kannatellakseni väreitä lihaksissani
jos en saa edes kokeilla

Seinä luistaa selän alla, luuydin tärisee
aliravitsemuksesta

Eivätkä hetket uskalla jäädä
verenkiertoon imeytymiseen saakka

Avojaloin

Huuhtelen hiekasta jalkapohjat
lammessa joka vielä jäädyttää
aivan kuin horisontissa sataisi lunta

Heitän kengät ja pitkähihaiset pois,
avojaloin
annan takkuisen tukan riipiä
selän ja olkapäiden ihoa

Vielä haurasta
liian valkoista ollakseen lämmintä
ja silti kädet paljaana istun lammen rannassa
ihmetellen joutsenen poikasten käytöstä
toiset kun nokkivat muita ja unohtavat heti

voisinpa minäkin

vapautua mielestäni ja
silmien liikutuskyvystä

Tai haavoilta

Haaveksin tuulta vasten
älä välitä, sateenvarjoja kääntyy ja katoaa
mutta vetinen maa ballerinojeni ja tennareidesi alla
ei osaa matkia Atlantista,
siksi että tiedän, luota

sanoihini kietoutuvat etuhampaat aivan
kirkkaassa huulipunassa ja ientä naarmuttavissa hiuksissa
kuolletta kudosta toista vasten
unelmoinko vai uneksinko

Herään lokkeja satavaan taivaaseen
ja olet kylkeäni vasten
suolakiteistä hiekkaa korvanlehdissäsi
punot kaunista seppelettä
josta en tiedä, luota
unettaa vai haavoittaa

Lattialistan muistikortti

Ja on niin vaarallista
ovesta oikealle ohjata ketään
nurkkapaikka ei ole vapaa

niin kauan kuin ylivalotettu keltainen ja taivaansininen
yhdistyvät hiomattomiin pokiin

On vastuutonta
sulkea ovi keuhkottoman takana

niin kauan kuin ikkunan eteinen
muistaa muutaman vuoden takaisen
muutos ei puhumallakaan
saa suojakilpeä haalistavalle

Ennen kuin tammikuun tuuli jähmettää

Haituvaa vaille valkoiset
viikset ja verkkainen 80 asteen
pään käännös
pölyisen lasin takana sataa aina räntää

Ostetaanko pikku-Artulle uusi jalkapallo tai hokkarit -
miksei molempia
Voimmehan unohtaa iltateeltä
Aleksanterinleivokset pariksi viikoksi
ja seuraavan kerran sinä kokkaat kotona
Totta
ei tarvitse mennä ulos aina

Siellähän sataa räntääkin

Tumppaan taas järjen tai tunteen

Aamuyön juna ja pään sirinä
savuuntuneella kaulan kaarella
rahareiät pistää tanssimaan
silmäpeli ja ryhmäpaine

Lasku on kuin verensokerin
yhtäkkiä, korkealta ja kovaa
vaikka emme edes olleet saavuttaneet pilven reunaa
jota kummasti reunustavat
värikynäviivat kurkusta alas

Koskenlaskijoina tunnemme olomme uhkarohkeiksi
vaikka kun taas neljä nolla kuuden junaan nostamme
koron kerrallaan
huonokin seura käsittää miksi
hame lyhenee eikä päinvastoin