As the puppets, dancers in the dark,
glow in their unfading light of depression
The anonymous smiling faces with their heads empty and hollow
go on with their lives, similar to their heads
Laugh, smile, talk and love
be happy, they say, take time for yourself and live in the moment
As the darkness falls you'll hear us laughing
not happily, you fools, authentically
respecting the world's rules
that don't exist, you fools, it's all about chance
and you won't like your odds
Ohhoh, nyt näkyy paljasta pintaa! Ebola ja Venäjä salaliitossa
länsimaihin suunniteltu hyökkäys sai USA:n raivostumaan
Jymypaljastus!
Suomeen ensimmäinen Ebola-potilas!
juttu ei koske Ebolaa tai Suomea
Shokkikäänne eläkekeskustelussa:
Stubb vitsaili twiitissä suurista ikäluokista
KATSO KUVAT! Venäjän hävittäjät käväisivät Ruotsin ilmatilassa
yhden koneen siipi poikkesi viiden (5) minuutin ajan kolme (3) senttimetriä ilmoitetulta reitiltä lännen valtakunnan puolelle
Tätä et olisi odottanut! BB-Mikko kihlautui tytön kanssa!
Vuoden uutinen: Liisa Humpulainen bikinikuvussa Putinin jahdilla
Badum tss
Älä odota, maailma
Jatka pyörimistä,
vellomista, ajassa eteen- ja taaksepäin,
tööttäilyä, ovien paiskomista, vauvan itkua,
lasin särkymistä, kirjojen sivujen kääntelyä,
naurua, puiden kaatumista, mullan heittelyä puuarkulle,
veden kiehumista, sisäänhengittämistä, savuamista,
valojen sammumista, valojen syttymistä
Toivoin kerran
muiden nuorten sinisilmien suuressa joukossa
että "maailma odottaa"
tietänet kuinka korkealta putosin
Alkuräjähdyksestä Ryttylään
emmekä ikinä nähneet
miltä näyttää Mansikkamäentiellä
Solipsismi, dualismi, fysikalismi
metafysiikka, ontologia, kosmologia
emergentti ja eliminoiva materialismi
Descartes, Hume, Berkeley ja Locke
Eikä ihminen silti tiedä olemassaolosta(an) mitään
onko maailma kuviteltu vai todellinen, pysyvä vai muuttuva
mitä maailma oikeastaan tarkoittaa
älä edes mene olemassaolon merkitykseen
Ihminen ei tiedä varmaksi mitään
vaikka kovasti toisin väittää
keksimme termejä toisen perään
vaikka nekin kuolevat lopulta mukanamme
I fear losing the ability to write
due to excessive studying
too long nights of reading
and trying to remember everything, not to use my own rational thinking
I fear forgetting the pleasure of writing
due to giving in to society
in all its certainty of being right
this is what everybody has to do
for the rest of our lives we will obey
I fear letting my will go
dropping power and donating brain cells
for society's sake, imagine,
that is not an irrational fear after all
I wouldn't want to live on this planet anymore
if large masses of people started to understood their insignificance
if wars were worn out like socks
if the environment began to mean something to everyone using it
I don't want to live in a cliché,
in a dream, in a fairy tale,
in the impossible
I quite like lying to myself and thus belonging to humankind
and continuing to think a single person's thoughts mattered anything
Minua huimaa
kun katson ylös enkä näe muuta kuin loputtomasti taivasta
kun yritän seurata ohi vilahtavia puunrunkoja auton penkillä
kun pimeällä konduktöörin jalat sopivat junan ikkunassa raiteille
kun nousen, kun istun, kun herään, kun nukahdan
Minua huimaa
maailma, sillä universumi on biljoonittain tähtipölyä
hiukkanen ehkä hieman suurempi kuin Aurinkokuntamme
erottuisi valtavasta massasta
joka on huimaava kaikessa välinpitämättömyydessään,
mahdottomuudessaan,
salaperäisyydessään
Minua huimaa
tämä sirunen alkuaineita, jota kutsumme maailmankaikkeudeksi
huimaavan laaja kokonaisuus ehkä onkin
vain pölyhiukkanen lasiaisellasi.
Broken wings, trash, ultraviolence
x equals zero minus six feet under
headstones from the Middle Ages
Equals
all as possible, right?
Koko maailman paino tukahduttaa rinnalla
pudonneiden lentokoneiden savuavat osat
sisällissotia aina uudelleen sytyttävät kaunat
loputtomat tonnit aseita ja anteeksiantamattomuutta
Pieni tyttö ei saa henkeä turvallisen maailman raunioilla
kuin kyyneleistä
//R.I.P.
Muistelen kuin hiostavia tunteja ennen ukkosta
nuoren ja tyhmän potkuja yli
kaiken ennen vallinneen rajan
Pelkään niin kuin pallosalamaa kymmenvuotiaana
kasvojeni kimmoisaan ihoon piirtyviä arpia
naarmuja anonyymistä oksistosta
vain vieraita kieliä läpi posliinitärykalvon
Vaikka pelko on mörkö sängyn alla
sillä särkyneet osat eivät näy vaan tuntuvat
Keskiaikainen katu tämän ajan jalkojeni alla
liian vahva oletko varma
en ymmärrä miksei kivi halkea
kestäväsi
Ja alkaa etoa
räikeät alennusmyyntikyltit muurissa
rakennettu vuosisatoja selkäsi taakse
katso, näetkö lyhyempiesi kaatuneiden käsien kosketuksen
lasiseinän takaa, sitäkään ei voi lahjoittaa
niin kuin esi-isämme tälle rodulle
joka etoo kansakunnan kylkiluita
Hengittää vedenpinnan alla
nähdä sumean todellisuuden kuplivan
päästää sisään kaiun toisesta
maailmasta liian kuivua
päästäkää ulos
onko sinulla viimeistä toivetta, kysyvät
Kauneus herättää minussa melankoliaa
Ehkä koska tiedän etten pysty ikinä ylittämään sitä mitä näen
Tai pelkään nauttia näkemästäni
koska se on katoavaista
oikeastaan vain kuva verkkokalvollani
siitä, mitä oikeasti ehkä on
hetken aikaa
tai koska tiedän alitajunnassani ettei se ole aitoa
pinnallinen kauneus, jonka takana on aina varjoja
toinen toistaan synkempiä
eikä siinä ole mitään mihin tarttua
toisin kuin vanhassa ystävässäni melankoliassa
Aurinko pilkkii
kengänpainaumat sorapihassa heräävät
ja nukahtavat säännöllisen epäsäännöllisesti
Melkein kuulen heliumin
ja laajenemisen kumun joka kuitenkin hukkuu
kuusimetsän varjojen hautaan
The loud silence
of the smile in your eyes
somehow reminds me of children
who know nothing about the world
they have been abandoned to
Their eyes glow, think and smile
simultaneously, because they know so little
and question nothing
and when they learn more
their eyes lose their color
Sanotaan että se on tähtiin kirjoitettua
epäoikeudenmukaisuus ja surulliset loput
seuraavat toisiaan toisin kuin tähdet
Kuin lumelääkettä
niille jotka eivät kykene kyynisyyteen
Tähdistä ei voi löytää juonta
mutta oman ihosi juonteista
päättele, näetkö kirjaimia
vai vain kirjoittajan
Vaahteranlehtiä sähkölinjalla
ja juonteikkailla oksilla johtoja kuin kyitä
puukiipijä juoksee runkoa ylöspäin nopeammin
kuin tuulenpuuska vieressään
Juurakossa koivuntaimi ei yletä
eikä kerää edes pikkulintuja
kasva, kasva teelikamentten
Arvaa mitä?
Arpaonni ei suosinut sinua tänään
mutta ehkä ensi kerralla
luulisin, jos horisontti keikkaa
Leppäkertunpunainen sadetakki vedenpintaa hipoen tyttöhyppelee
kynnenpalasia leivänmurujen tilalla
siro polku kiemurtelee pilkahtelevien kumisaappaiden jäljessä
Risteys yli, toinenkin
suojatie on kilpailu
kumpi jalka ensin perillä
Harjakattojen ylle huomaamatta
kumpuilee savupilviä
kuin aaveita, pienet kasvot kohti hukuttavaa harmaata maljaa johon
katoaa
-
Jäätiköt eivät sula takapihalle
lapsuuskodin mansikkamaa tuoksuu yhtä raikkaalta kuin 40 vuotta sitten
ja naapurikin vahaa uutta urheiluautoa aamuisin
Tytöt kaikissa lipputangoissa
värittävät hevosten kuvia
äitien nojatessa ikkunalautaan esiliina läikikkäänä luuloista ja pettymyksistä
vanhemmat sievässä ringissä haluavat vain
lapsilleen samanlaiset nostalgiakertymät kuin itsellään
Valintatalon muovipusseista, jauhelihapihveistä ja ilta-ajeluista
Muutama kasaa hiuksensa
tiukasti kiinni todellisuudesta
ja puraisee arkisempaa omenaa
