Dystrofia

Mustaa risua kartanomaista seinää vasten
maksapoliklinikka
tähysimme kaupungin valoja

Dystrofia maisemassa
katukiveykset keskenkasvuisia
ja miinusvuosisatojen kartanomaisuus
kurkkii kulman takaa maksan
   polis
      kliinikkoja
niin oli mielestämme sietämätön desinfiointiaineen haju.

Timanttisormus ja yhteinen pankkitili

Juoksen ympäri katuvaloja ja liikenneympyröitä
aina jonkun käteen tukeutuen
kuin roikkuisi pelastusrenkaasta askel askeleelta nivelet rasittuen

Lopulta päästän irti
joka kerta kaadun suihkulähteeseen
eikä pohjalla olekaan kolikoita

Dictate

No mutta eihän diktaattoreita enää ole,
naurahtavat ihmismassat
kiiltävien autojen nahkapenkeiltä ja uima-altaiden reunalta
Egyptistä, Espanjasta, Chilestä, Australiasta
kiehtovaan kulttuuriin tutustutaan syömällä hotellissa kahden viikon jokaisena iltana

Enää ei eletä maailmansotien aikaa,
kertovat sivistyneet ja taputtavat päähän rohkaisevasti
kirjautuessaan sosiaaliseen mediaan ja selatessaan tuoreimpia uutisia
Opiskelijat kärvistelevät lopputenteissään yrittäessään kuumeisesti
väännellä sanoja miellyttämään tarkistajia

Nukkehallitus on osuva nimi
mutta milloin otetaan käyttöön termi nukkekansa?

Yksin kastetta vastassa

Juoksen pääkaupungin yössä
älisevillä kaduilla ja autioituneilla suojateillä
turvallisesti ja vapauttavasti punaisia päin
juoksen, niin kuin olisin yksin ilmakehää vastassa

Lakaisen juhlijat jalkakäytäviltä ja ovensuista
sammutan hehkun ikkunaruuduista
vain lohduttavat neonkyltit
jotka kirkuvat oikeaa tietä hapottuville lihaksilleni

Ja juoksen yksin miljoonakaupungin yössä
vapauttavasti, raajat heiluen oman tahtonsa vallassa
kuin maalla, peltotiellä, yksin kuuta vastassa
juoksen, niin kuin niskassani ei olisi katseita

Wrong way

Road closed ahead
Do not enter
Wrong way
STOP

A puzzled young woman stops at a crossroads
this time not because she's been told to
but because she thinks everyone should, from time to time

even those who tell others to stop.

American

Roadtrip lasipullossa
oranginaa ja helteisiä hymyjä
loppuja ei silmänkantavissa
pölyä, hiekkaa, tummaa asfalttia sulamispisteessä
höyryää lakritsia

Avojalat ulos ikkunasta
tie pitenee, mittari värisee ADHD:ta
pullonkaulat lyhenevät, päässä virisee
loppuja ei silmänkantavissa
edes tiesuluissa

Itsenäistyminen

Pilven reuna kuin rautaesirippu
halkaisee sisäisessä kriisissä pyörteilevän taivaan
yhtä harmaana ja raskaana kuin lyijy
kupu, joka peittää tätäkin kaupunkia

Murrosikäänsä kapinoiva ja kipinöivä ilmatila
kääntyy aina lopulta itseään ylös päin katsovia vastaan
ja hukuttaa kuin muurahaiset

Standing in the middle of the screaming crowd

She stands in the middle of the crowd
looking like everybody else in their coloured hair and fashion clothes
but when the crowd moves towards shadow
It's so hot here, and so cold there
she turns her back to the sun and face to the people

Like so she combines what she loves
when everybody is avoiding what they think is uncomfortable
and while all the busy people are checking their watches and cellphones
and complaining, not noticing the ladybug on that lady's hat
or the upside down worn shirt on that man

I want to live like that
she dreams
watching an old couple
knowing the town as if they had always belonged there
and she decides, at that moment, what she wants from her years

Once

A confused girl walked on the streets of a little city
romanticizing every sound of her steps, even
as she always did while not listening to her brain

Confused about the fact that it wasn't raining
about late nights in the heart of that little city
where she had met so many new faces and forgotten their names immediately

and confused about the fact that
the brown-haired guy playing the guitar
in front of a romanticized café
looked nothing like the dozens whose names she had forgotten

For once
she thought she would remember his name
upon a time

Eteläinen

Asiattomilta pääsy kielletty
pikkutunneilla takapihan pikkuparkkipaikka
kylmä asfaltti vasten kahta vasta tavannutta

Älliä saa lentää
tällä kertaa pohjoiseen
sillä välin he haluavat elää

Sivustakatsoja

Nostan kasvot paikalleen
näkökenttäni eteen, niin etten näe
eikä minua nähdä

Vilkaisen baarin likaiseen peiliin
kohennan hiuksia, lisään huulipunaa
täsmälliset käsivarsien liikkeet
samoissa kulmissa kuin muiden rivissä

Tyttöarmeija poistuu kohti tanssilattiaa
aikataulun mukaan
tekoripsienkin takaa katse osuu viime hetkellä
peilin nurkkaan, enkä tunnista takaisin katsojaa

Kulta, se on vain illuusio

Isoisän talvitakin keltainen leija
viivan päässä geometrian hiekkalaatikolla
tähystämälläkin luulee,
ilman omistajaa

Hennon rosoisen horisontin takana
värjötellen kankaanpala rikkoo lakeja

Mutta sillä on varmaan kylmä, äiti

Ja eyelineriin tuhraantuu loput sarastuksesta

Silmät mustana kiitää korkeammalla ja
renkaat savussa näkee nopeammin ja
ystäväpiiri sormenpäissä tietää enemmän

Nyt on kiire, en ehdi puhua
tai sanoa hyvästejä
mutta WhatsApp-keskustelu on prioriteetti
sanon kyllä arvoikseni lähimmäisenrakkauden
luonnon ja perheen

onhan niin paljon tehty, kun jaksaa
heittää huomenet joka ikinen aamunsarastus
ja kirjoittaa Isoilla Alkukirjaimilla vanhemmille

Tumppaan taas järjen tai tunteen

Aamuyön juna ja pään sirinä
savuuntuneella kaulan kaarella
rahareiät pistää tanssimaan
silmäpeli ja ryhmäpaine

Lasku on kuin verensokerin
yhtäkkiä, korkealta ja kovaa
vaikka emme edes olleet saavuttaneet pilven reunaa
jota kummasti reunustavat
värikynäviivat kurkusta alas

Koskenlaskijoina tunnemme olomme uhkarohkeiksi
vaikka kun taas neljä nolla kuuden junaan nostamme
koron kerrallaan
huonokin seura käsittää miksi
hame lyhenee eikä päinvastoin

Katson katolta kaikkien kerrosten

Peltilaatikot kuminaa
tyhjät
höristävät korviaan kumisten
kengänpohjieni suuntaan
kun ylitän marmorirajan

Sementtisolujen välistä ei kajasta
aamunkoittoa tai äänenvärejä
ja kuusi nolla nolla viikon jokaisena päivänä
ikkunaluukut avautuvat teitä päin

niin asfalttisia kuin ruohoisia eksyneitä
ja näkinkenkiä, löytyneitä

Päistikkaa ylösalaisin
rapattu raapii ruvelle
koska gravitaatio ei anna keskipäivää eikä iltaa
hetkeä miettiä mitä teen kuvun sisällä

Hälytys: vastustuskyky pudonnut alle puoleen!

Painan katuojan vetoketjun
kiinni mukulakivet kylkiluiden
välissä niin
että valkosolutkin hämääntyvät

Kytken akkuni nuottiavaimeen
ja odotan kolmesta viiteen tuntia

Sähkövastuksen purkauduttua
kykenen taas nostamaan
arvonnasta omat kuulokkeeni
joilla lataan virtaa

elämänlankani jatkoksi

Yksi ajoi ohi lähiökäen pesän

Nuhjuisella bussipysäkillä banaaninkeltaisina
räikyvien mainosjulisteiden takaa pilkottaa
vain taipuvainen
kaula hopeanvaaleine vauvanhaituvineen

Myrskynsilmä harmahtuneen
karkearailoisen luotaantyöntävän
asfaltin pintaan naulittuna
tähtikorvakorujen helistessä epävarmoina
pelätäkö vai iloita

Kellertävän vaiko rusehtavan
räkänokkapusikon toisella puolen
siellä missä oja juo ahnaasti
katolleen heitettyjä ravinteita
ja aamusumu väistää
lepikkoon leviävää lähiökosteutta
joka pisaroituu kannoille ja bumeranginmuotoisille juurakoille
syövän lailla

Siellä missä sinä huurustat
takapajulan viimeisen pysäkin
vuosikymmen sitten nenäliinalla kerran pyyhkäistyjä
laseja tulehdustilassa

Ei silminnäkijöitä niin kuin
kunnon Poiroteissa tai Holmeseissa konsanaan
mutta syljelläsi höyrystämäsi
maskin kaiun kuulee satakieli ja kolibrikin
raidallisen villapiponsa alle