Luulin varjoasi sinuksi
liikkui parkettilattialla villakoirien kanssa
kiiltävä pinta ja naarmu narahtaa
Tutkaan jäät tänäkin yönä kello kolmelta
saranat huutaa kukko kiekuu
kun liukastun eteiseen.
Luulin varjoasi sinuksi
liikkui parkettilattialla villakoirien kanssa
kiiltävä pinta ja naarmu narahtaa
Tutkaan jäät tänäkin yönä kello kolmelta
saranat huutaa kukko kiekuu
kun liukastun eteiseen.
I know I'm doomed to walk
a lonely path
to weep over
mountains on the way of my trembling feet
to smile at
beautiful eyes
of my own success
I know I'm as full of dead cells as you
a lonely path
I know I'm not as full of working ones
mountains behind my bony fingers
to grab, would be the mission
beautiful eyes
the tree tops roof tops ocean tops
I know I'm not capable of swimming
a lonely path
to weep over
I know I laugh quieter than your working one
to smile at
beautiful eyes
would be the mission
A lonely path
beautiful eyes, mountain tops in oceans
a lonely path
between my bony thoughts and your
secure upright position
in front of your new car.
Ever
be your reflection written in my tears
of anxiety, fascination and confusion
the deepest of kinds
Ever
may the scent of the thought of you
focus my burning eyes on the incapability to breathe
as my lungs freeze when
Ever
set I my screaming irises on the idea of you
being what I haven't seen yet but
ever will
smell reflecting from your eyelashes of certainty and ice
Haiset vessapaperilta
vessapaperi haisee sinulta
olet vessapaperissa, olet kylpyhuoneen nurkassa
Haiset ihossani, sormissani, ihoni alla
älä kuvittele liikoja
Vieläkin haiset huoneideni nurkissa
mutta kun sammutan valot,
et haise edes ihollani
Kun katson sisäänpäin
käännyn kerälle, rullaan verhon alas, painan pääkytkimen pois päältä
ja näen vain sähköä
Tyttöhyppelen metsäpolkuja, keimailen catwalkilla, juoksen viidakkoveitsen kanssa
tasapainoilen harjakatoilla, hypin kuiviin lehtikasoihin, kävelen tiiliseinien läpi
etsin aaveita, syön alaspäin painuneita suupieliä ja keskustelen kuningattaren kanssa
Miksi siis haluat, että avaan silmäni
Tänään joudun polvistumaan edessäsi
kiittämään ja nostamaan hattua
ennen kuin sinä jätät hyvästisi
En halua lähteä
mutta tänään lausun läksiäissanat paahtaessasi vielä kirkkaasti
päiviä, jopa viikkoja
muiden alamaistesi niskaa
Siispä hyvästi, kesä
jatkut vielä, mutten enää voi katsoa sinua silmiin
Kiipeä kansakunnan korkeimpaan latvustoon
yksi värikäs lippu tuhannesta kädessäsi liehuen
pidä ylväs hymy tunnistamattomilla kasvoillasi ylös asti
ja anna aatteesi repeytyä tuulessa riekaleiksi
myönnä, ettei sinulla ole sanottavaa
ei mitään joka ei olisi jo kerran kaikunut tämänkin puiston aluskasvillisuudessa
Miksi kutsutaan tunnetta
joka valloittaa koko aivokuoren kuin pelikentän
kiihtyy yli täyteen sekunnissa tai viimeistään minuutissa
ja puhuu ääntään menettämättä kuin harha
Miksi kutsutaan hetkeä
joka lyö sykkeelle vertoja niin naurettavasti
että elimistö putoaa shokkiin
kuin jyrkänteen reunalta suohon
pinta-ala loppuaika, voit vain elää kaiussa
Katson sinua tuntematta
kateutta, kiintymystä, vierautta
ilma liimaa olkapäät yhteen sanomatta selvää
Merkkiä etsin puunrungoista ja sormien nivelistä
kaatumatta harhailen, mutten tunne
kipua
kun löydän, haluan takaisin
Katkenneet kyyneleet satavat rankkaa
kohtua kohti
tuhkaisia seinämiä
85 vuotta kiinni yhdestä onnenpotkusta
todellisuudessa se ei ole mitään onnea
vaan lasinsirpaleilla avojaloin juoksua
henkesi edestä aloita siis sinäkin
alkava elämäsi päästä
Write your life goals
mark them on your skin
like Indian women do on their foreheads
scratch words deep
cut experiences you think you'll achieve
into your flesh
with the quieting voice your soul makes
Forget about the freedom of speech
you say what it says
on your pale complexion
and walk across every street
smiling at them, quietly
//Kesäloma alkoi, voi olla etten julkaise uutta runoa joka arkipäivä, vaan osan esim. viikonloppuna, mutta joka tapauksessa viisi uutta runoa viikossa ilmestyy jatkossakin.
Elämä alkaa salaa
kun on istunut pöydän alla yli vuosikymmenen
Eräs päivä ilma on kevyempää
ja joku säikäyttää siirtämällä pöydän pois
Et osaa sanoa, nauratko vai itketkö
parin vuoden päästä
mutta tiedät vihdoin elämäsi alkaneen
Haaveksin tuulta vasten
älä välitä, sateenvarjoja kääntyy ja katoaa
mutta vetinen maa ballerinojeni ja tennareidesi alla
ei osaa matkia Atlantista,
siksi että tiedän, luota
sanoihini kietoutuvat etuhampaat aivan
kirkkaassa huulipunassa ja ientä naarmuttavissa hiuksissa
kuolletta kudosta toista vasten
unelmoinko vai uneksinko
Herään lokkeja satavaan taivaaseen
ja olet kylkeäni vasten
suolakiteistä hiekkaa korvanlehdissäsi
punot kaunista seppelettä
josta en tiedä, luota
unettaa vai haavoittaa
Lying on a hospital bed
slowly sinking into the ocean
of hopelessness
someone's grandmother, almost existing
Nurses come and go
while I sit against the cement
trying not to give in
to the kind of thinking they like
to spread to the innocent
smiling
I don't know her drying body
never seen, and no one else will either
not anymore
because who cares about a malfunctioning
piece of nearly forgotten memories
and mean words of tiredness and anger
risen from the ashes
of the Great Disappointment
Go ahead and buy that alluring new phone
you have your own grandparents
now living in a fear of the point
where the one weekly visiter
keeps saying it's going to be allright
when even the falling walls know that's a lie
Without doubt they will
once lay on those harsh sheets
singing the song of still breathing
and begging for that one girl to convince the others
to believe her work needs to be done
Et voi yksin
kovin pitkälle tallata
Made in China -posliinikaupungit
joissa ihmiset ympäri maailman
kurvailevat muovimeren aalloilla
pirstovat lasitunnelisi hetkessä
yksi ihmiskuntaa vastaan
Aurinkolasit himmentämässä valheen kirkkautta
jatkat polkuasi massaan tukeutuen
voi olla ettet kaadu näin
Haituvaa vaille valkoiset
viikset ja verkkainen 80 asteen
pään käännös
pölyisen lasin takana sataa aina räntää
Ostetaanko pikku-Artulle uusi jalkapallo tai hokkarit -
miksei molempia
Voimmehan unohtaa iltateeltä
Aleksanterinleivokset pariksi viikoksi
ja seuraavan kerran sinä kokkaat kotona
Totta
ei tarvitse mennä ulos aina
Siellähän sataa räntääkin
Sinun tulee tietää
ennen pimeää
mikä suunta, kumpi kylki
mistä haluat nähdä unta
Ja jotteivät aamuyössä
jalat paleltuisi
varaa kuumavesipullo jalkopäähän
ja unohda
että se menettää vaikutustaan
jatkuvasti mutta varoittamatta
niin kuin aamudosettisi sisältö
Älä ikinä mene
perjantaina
sillä lauantain raahaavien
minuuttien kiduttavuus
syöpyy läpi eilisen hauskuuden
muistojenkin
Ja vielä istun yksin
Kello etenee samassa tahdissa
valon pakenemisen kanssa