Sinulla on liian pienet olkapäät
Näytät niin pieneltä
Ruohikkojen säteillessä radioaktiivisinta tummaa vihreätään
tuorean tuoksun huumatessa arkoja hipiöitä
painamme yhdessä tuumin lakit kiharoillemme
Itken nyt
Ehkä olkapääni jaksavat kantaa sitten
kun kaikki paino valahtaa
sydämen varassa kävelemme kohti yksilöllisiä käytäviämme
Ehkä sitten ryhtini pitäisi
Väsynyt
alaluomessa magneetti päivät läpeensä
aamukuudesta iltaan haukotuksia ja sekunnin torkahduksia
vaellus pimeästä hämärään toisen minän askelmerkeissä
rumankeltaista valoa peilaavalla käytävien toistuvalla lattialla
Ja silti
hetkenä jona parin tunnin aito vapaa-aika alkaa
uni nauraa makeasti ja hyppää muiden ahertajien silmäkuoppiin
Väsynyt
makaa pystymättä sulkemaan turtuneita silmiään
Tämän arjen väsyneimmät
eivät osaa nukkua.
Kuin ruumishuone
graniittinen käytävä
kiintopisteenään heiluriovet
syö ohiajavien heijastuksia
Sementti ja hehkuvat rivistöt
katossa josta läpi
pyrkivät niin vanhemmat
kuin karkeilla viimeisillä
lakanoilla kalpeilevat
Helikopteri rapatun kuution yllä
syöksee lamaannusta
sähköiskuina sormenpäistä
varpaisiin joista reunimmaisesta
roikkuu pahvilappu
Katson kaukaa
harmaan hämärtävää käytävää
aurinkokellon mitatessa
rytmihäiriöisiä tunteja
Ennen kuin katoaa
merten taa
pilviverho ahmii heijastukset
todellisuuteni pakenee
