If I were

If I were thinking clearly
all the pretty skin
would scream
I am, I am
I know what I am
and I definitely exist

Lukko ja haava

Luovuuden lukko
savi valuu hallin lattialle muodottomana
kontrolloimattomana mattona
kuivuvat käteni kurkistusaukkoihin
luu vilkkuu rypyille näivettyneen ihon raoista

Lukko tikittää tehtaan keskiössä
mutta luuni kirkuu kovempaa

Gramática

Nievo nievas nieva nevamos neváis nievan
sadamme lunta
sadatte lunta
satavat lunta

Me empiezo te empiezas se empieza nos empezamos os empezáis se empiezan
aloitamme meidät
aloitatte teidät
aloittavat heidät

Lunta sadetaan
lunta aloitetaan
sataa aloitamme lunta
pisteitä eivät sada

There I was

There I was
wondering how to express myself in the way wanted
I wanted
to write like the names as big as this country
to shout my words' victory
to know to have created something exactly right

Still, there I was
not knowing how to write those words I so much desired to see
the world desired to read
in the end, I came to the realization that

Olla kartalla

Pää pyörällä kävelen sikin sokin maailmankarttaa
vaikka tiedostan, en seiso korttelin korkeimmalla katolla ja julista
vaikken löydä askelmerkkejä sokeana, ne ovat siellä

enkä silti uskalla nojata

tätä lukkoa en haluaisi avattavan
vaikken seiso korttelin korkeimmalla katolla

Anonyymit

Istua keskellä väkijoukkoa
tutkia jokaisen kasvoja vuorotellen
sanoa ajatuksensa yksitellen avonaisille silmille
ja lopuksi kääntyä ja sulkea itsensä kotineuleeseen

Mutta tänä päivänä
vastassa on vain huputettuja sylkäyksiä
eikä kukaan pysty katsomaan toisiaan silmiin

Camera obscura

Kun katson sisäänpäin
käännyn kerälle, rullaan verhon alas, painan pääkytkimen pois päältä
ja näen vain sähköä

Tyttöhyppelen metsäpolkuja, keimailen catwalkilla, juoksen viidakkoveitsen kanssa
tasapainoilen harjakatoilla, hypin kuiviin lehtikasoihin, kävelen tiiliseinien läpi
etsin aaveita, syön alaspäin painuneita suupieliä ja keskustelen kuningattaren kanssa

Miksi siis haluat, että avaan silmäni

12. Guess what

I have a writer's block.

1. I cannot write in Finnish.
2. I cannot write during the day.
3. I cannot find my kind of words.
4. I cannot make anything work.
5. I cannot keep the smells, moments, pictures in mind long enough to write about them.

Do you believe already?

...

GUESS WHAT

- You just wrote a text.
- Some have called a shopping list or a piece of news a poem before.
- This passes as a poem quite as well as those experimental pieces of art.
- The readers have just lost all their little faith in your writing skills.

1. Read the headline above.
2. Then the third part below.
3. I don't care.

And the classroom's lights shut down.

Itsesensuuri

Alaluomi laskee valkoista rajojen ulkopuolelle
menetän happea
ripset kihartelevat vastuuta pakoon
liian painava rajojen sisäpuolelle

Väritän iiristä verenpunaisella
kunnes sattuu virhe
ja rajat sekaisin alan sokaistua
törmään tiiliseinään joka maistuu hammasraudoilta

tuntuu tältä.

Universal chemistry

I was speaking a foreign language today
and suddenly stopped to wonder
if my feelings and thoughts really came across
the way they do when speaking one's mother tongue

Je t'aime, jag älskar dig, ich liebe dich, te amo, ti amo, rakastan sinua, I love you

After a while I realised
these all transmit the very same message;
languages don't make humans different
or differently understood

P.S. And yes, this is a cheesy piece of the cheesy kind of poetry.

Puolikas valo

Hän tapasi nauraa tavalleni sanoa valoa puolikkaaksi
ja kertoi hyvät uutiset hymyilemättä edes vienosti
mutta virnisti aidosti epäonnistumisilleni
tai hetkille joina sai näyttää pätevyytensä maailmalle
joka tietenkin kumarsi hänelle kuin Mekalle

Usein hän löi iloisuuden lattialautojen kapeisiin rakoihin
ennen kuin se ehti juurtua mieliimme
hän dominoi kaikkia meitä, nuorempiaan
myöhemmin myös itseään vanhempia

Mutta koskaan hän ei tappanut motivaatiota
yrittää kovemmin, mistä seuraa aina jotain ylevää
kuten täysien pisteiden esseitä, joista ei herunut edes hymyn puolikasta

Hän hukkuu sokean silmiinsä

Hän sanoo ettei osaa kirjoittaa kauniista
vain kauniisti
kovaa vasten istuen katsoen kaunista joka saa kyyneleisiin

Hän on ainoa jonka tiedän nauttivan
masokismista ja narsismista tiedostaen
lautalattian ja auringon dominoivan idyllin satuttavuuden
kipupisteet kaiverrettuina kutiavaan holvikaareen

Jalkapohjiin asti hän tiedostaa ja satuttaa
aina vain uudelleen samasta syystä
kontrolli ja valta, hallinta yli laavalaakson
viehättää kuolettavasti

Kuulen perimänne mutten osaa puhua kieltänne

Muistikirja ei pysy sormissani
liian heikoissa kantamaan
vuosisatoja, tuhansia
esi-isiä tuhkaa pölyä kuolemaa
ja paloa purkaa kaikki
kuin kävelisi labyrintista

yhä syvenevään kosteuteen pimeyteen

olenko se todella minä
voimattomien ranteideniko tulisi
kestää taipumatta universaalinen tuska

Tiedän jo etten kävele kohti horisonttia
silloin kun huomenna on luvassa kaunis päivä

Nestehukka

Risti-istunta kuusimetsikön keskiössä
suolaiset aallot käyvät jalkaterissäni
värisen vihreässä

Myrsky tulee hämärtymisen hetkellä
lopetan kuiviin vuotamisen
ja maaperä kitkee hiljaa lausumani toiveen
kuin rikkaruohon

Raikas tuuli puhdistaa kasvoni
muttei lankakerän ydintä
jota pitelen aivan itseni edessä

Siinä, selvitä ja avaa.

Mutta minulla on jo nestehukka
eikä lentolippu auta
kuin marraskesin parantumiseen.

//Tämä runo on yksi ensimmäisistä ns. kunnollisista kyhäelmistäni, vaikka moni kohta ja ratkaisu tuntuukin kömpelöltä. :D Epäilisin, että olen kirjoittanut sen 15 vuoden paikkeilla eli kolmisen vuotta sitten. Tänään teki mieli katsoa taaksepäin ja miettiä, olenko kehittynyt yhtään.

Syövy läpi kuorten ja minuuteni juovuta

Vastasyntyneet sormet
kuin haavan hedelmättömät oksat
repivät rikki sisältä ulos
sisään - ja - ulos

Peukalon läpivalaisu kypsyttää
sahalaitakuvion
ja naapurin eilisaamuisen hymykuopan asteen
- Ei, loputkin valaise
luuytimeen läpi
geenikerrostumien jotka puhuvat jäävuoria

Ulos - ja - ulos
ulos olevaisen minäni materiaalista
sanon
minun täytyy kuulua minulle
vaikken sitä varmaksi osaa todistaakaan

Ja sisään
päästän silti kehittymään
puolikkaan varpaideni linnunluista

Äläkä vedä kylkiluista

Miksi kirjoitan?

Seuraan syksyä sivusta
tukehdutan hiljalleen
oven väliin nujerretut versot

Jos en saa ottaa kynää käteeni

maailma karkaa sormieni välistä