Jalkaterät vääntyvät polttavan katon
reunan yli kipristellen
kuin kolmivuotiaan sänkymme keskellä aamuvarhaisella
nahka käryää, irvistää
Kuuluuko palosireeni
jalkapohjani sytyttivät varmaan tulipalon
nostan päätä katsoakseni, mutta niska romahtaa
luun sirpaleista kuuluu samanlainen särkymisen ääni kuin lasin
Kasvojeni rajat häilyvät
puoliksi tyhjän vesikarahvin takana
piilossa
maailmalta pakoon juoksevilta
höyhenpukuisilta peukaloisilta
avojaloin kiillotetulla koivulla
ja lasinsäröillä kello kuudelta
tai kymmentä vaille sillä
kuka minä olen
hallitsemaan suolaveden
tippumista katosta aivan
ohdakkeiden oikkujen mukaan
tasalta tai kymmentä vaille
Nuhjuisella bussipysäkillä banaaninkeltaisina
räikyvien mainosjulisteiden takaa pilkottaa
vain taipuvainen
kaula hopeanvaaleine vauvanhaituvineen
Myrskynsilmä harmahtuneen
karkearailoisen luotaantyöntävän
asfaltin pintaan naulittuna
tähtikorvakorujen helistessä epävarmoina
pelätäkö vai iloita
Kellertävän vaiko rusehtavan
räkänokkapusikon toisella puolen
siellä missä oja juo ahnaasti
katolleen heitettyjä ravinteita
ja aamusumu väistää
lepikkoon leviävää lähiökosteutta
joka pisaroituu kannoille ja bumeranginmuotoisille juurakoille
syövän lailla
Siellä missä sinä huurustat
takapajulan viimeisen pysäkin
vuosikymmen sitten nenäliinalla kerran pyyhkäistyjä
laseja tulehdustilassa
Ei silminnäkijöitä niin kuin
kunnon Poiroteissa tai Holmeseissa konsanaan
mutta syljelläsi höyrystämäsi
maskin kaiun kuulee satakieli ja kolibrikin
raidallisen villapiponsa alle
Lasilla häilyväinen
aamukastetta
pirskotteleva riisipaperilamppu
Juhannusyön kovertamalle
kuumeiselle otsalle
Kivet sidon hehkuviin
helmoihin
vappupallon naruista
johdot
maahan (polttaa)
mielelleni rauha
ja korkein levottomuus
liituraitapuvun povitaskuun
Suihkulähteet
hämärtyvässä huoneessa roikkuen
keinuttavat vuorta
Lintujen reitillä
loisteputkilamput sadettimia
tulvii
Pisaraparvet
laskeutuvat molliin,
sateenkaaret diminuendoon
Ilmakehä kylkiluiden välissä
nousen ylös taas
