Ranskalaista elokuvaa

Haluan elää niin kuin ranskalaisissa elokuvissa
kokoontua suloiseen puutarhaan hohtavan valkoisen pöytäryhmän ympärille
sisarukset, serkut, isovanhemmat, ystävät ja ystävättäret
lapsikatraat ja koirat

Vaihtaa kuulumiset salaatin ja valkoviinin äärellä
viljellä pisteliästä sarkasmia jota ranskalaiset eivät muka ymmärrä
ja myöhemmin peitellä lapset nukkumaan mutta kolistella silti tiskejä korkokengissä
ja soittaa nostalgisia nuotiolauluja lapsuudesta
halailla siskoja ja ystävättäriä
sulassa sovussa kunnes esirippu laskeutuu

Pingviinikuvioisen lakanan

Pieni tyttö, aloitan
olen aina kietoutunut
odota

Askeleet ovat määrätietoiset ja käynti huoleton
hymy vienon itsevarma
ja käsissä automaatio metro-, juna- ja lentolipun ostamiseen
ja Happy Joen terassilta valitsemiseen

Vaihda jo lakanasi johon kietoudut, aloitan
pieni ei ole enää tekosyy tai naamio
olen jo kasvanut ohi lapsuuskodin

Nyrjähdyksiä

Tiilikaton reunalla aina välillä
raidalliset jalkapallosukat ja reikä kantapäässä
horjuttaa

Laastareissa sateenkaarta
ja myöhemmin isojen tyttöjen vakavia
silottamattomia arpia hopeatarjottimella

Ja kermavaahtokansi kallistuu aina välillä

Jalat pois pöydältä

Jalat maassa
on hyve tiukassa pitää
kuulee kahdeksankymppisten sitruunahampaista
teekutsuilla hillittyjen
vaaleanpunaisten leivosten takaa

On soveliaisuutta vastaan väittää
että jalat eivät ole kiinni tukevassa
vaan laskettu alas
ikään kuin kelluisimme kaikki
sitruunankeltaisilla uimarenkailla

Kävellä kevään ensimmäistä kertaa avojaloin

Jos saisin päivän
juosta paljas iho vasten pistelevää vauvaruohoa
pyöräillä lähikioskille jäätelölle hetken mielijohteesta
oli aamu- tai iltahämärä

ja retkottaa siskojen keskellä viltillä
ylimmän ihokerroksen vapauttaessa
auringon savumerkkejä

Jos saisin päivän
huolettomuutta ja lapsekkuutta
tietäisinkö yhtään paremmin
mitä teen viiden vuoden päästä
tai minuutin

Elämäntarina

Pelastakaa tiikerit
valaat ja kastemadot
ja sotien jalkoihin tallatut
viattomat lapset

Kymmenvuotias takertuu nilkkoihinsa
upottavan sohvan nurkassa
ihmetellen ikkunantakaista
liikettä itse pysähtyneisyyden
vankina sillä on aina
liian pieni kaikkeen

Vanhus takeltelee avaimenreiän kanssa
kävelykeppikin valahtanut
seinää myöten sinne minne
valkaistut toiveetkin hylätään
ja tärisevät kädet ovat aina
liian vanhat kaikkeen

Teini-ikäisenä kaikki on mahdollista
mutta liian kaukana
taskurahan ja kioskin tuntipalkan
ulottuvista
ja tiikeripehmolelutkin
on jo sullottu varaston valottomuuteen

I guess this is how it goes

Off we go
A child dressed to a hot summer day's dress
and a young almost
a woman

Why did I lose
those days built on the stones
lying on the near forest's mat
of grass and dreams

Off she goes
stumbling to her growing legs
I wave her goodbye although I can't
let her go
so I keep her in my words
only a year anymore

Why did she lose
her slowly ticking hours
to my curling hair
and scratching pupils

Adolescence

Some feel the presence of a creature greater than us
and have all the answers floating on the sky,
waiting to be caught

While I,
sitting on the edge of the dock
feel no air through
my suffocating lungs

It’s a concert of melancholy
where girls braiding each other’s hair
dim their private suns

Which I once had thousands of

Now,
I have to learn to breathe
so that I could nod towards

Mustelmaisema

Vielä lapsi
mustelmilla
kutsutaan murrosikäiseksi
eiliseltä ja huomispäivältä

Koivunlehtiä letissään
haparoivat askeleet
kirkkaissa kumisaappaissa

Ehkä jo huomenna
kasvat liian nuoreksi
iltaiset maapallon syleilyt
ja syljeskelyt
kutistuvat liian vanhoiksi
sinulle
joka lupasit pysyä tuollaisena

Univalo

Sinun katseesi tuhkaksi
muuttaa puunrunkonikin

Älä avaa
arvostelun aarrearkkuasi
jossa kaksinkertaisen lukon takana
piiloilee salakielinen hymy

niin kuin olisimme kuusivuotiaita taas

Varo
ettei maailman hämmästys
sokaise yli kritiikin
rajojen raidoittamaa prinsessavärityskirjaa