Ikuista

Ikuistaa nämä ikkunankarmit
kuulostaa niin viehättävältä
tai karmivalta, riippuu keneltä kysytään

haluaako koskaan koskea maalauksen viereistä
kylmää mutta loppumatonta seinää on
suuri päätös

haluaako nähdä uusiakaan karmeja
ikuistettuna

Making my way

Going there
little by little I have made my way
and then, all of a sudden
all of the years' work explode
as a thousand fireworks inside my mind

Coming there
further and further I move
not slowly anymore

// Jo 200 runoa kirjoitettu tänä vuonna. What.

Sallia vuorovesi kainaloihin asti

Juosta rantavedessä järveä ympäri
auringon kullatessa pohjan hiekan yhtä kauniisti kuin muistot
Antaa valkoisen kesämekon ohuen kankaan kastua helmoista
omaan tahtiin

Maata takapihan ruohokentällä raajat levällään kuunnellen luonnon levyjä
(ja huiskien sietämättömiä hyönteisiä)
Kuiskata hyvää yötä ja huomenta määrittelemättömän ajan pikkusiskojen korviin
valkoisten kankaiden ja aamukahvisaavillisten ei tarvitse loppua

Kävellä vapaana itse ostetussa vaatekerrassa
kaupungissa jossa ei asu sukulaisia
Olla vieras lapsuudenkodissaan ja isovanhemmilla
Päästää vihdoin irti kahdentoista vuoden ovenkahvasta.

Coup de la chair

Revelations, revolutions
all can happen in a day, an hour, a minute
in a foggy night or a fizzy drink

And then she comes back home
bruised, a little ashamed
but as a winner of a coup.

Wrong way

Road closed ahead
Do not enter
Wrong way
STOP

A puzzled young woman stops at a crossroads
this time not because she's been told to
but because she thinks everyone should, from time to time

even those who tell others to stop.

Öisin taas harhailen kotiin

Niin monta kokoontumista ilta-auringossa
nuoruuden, ystävyyden ja kemian kanssa
niin monta pitkää yötä tähtien alla
ja harhailuja kotiin maalaistiellä ruohojen kahistessa näkymättömissä
huojuvien kuusenlatvojen takaa kurkottavien tähtikuvioiden alla

että olen menettänyt tajun
muistin, järkevyyden ja pidättyväisyyden
ja laskun taitoineen

Niin monta uutta ja uteliasta silmäparia sumussa
ja halauksia hullun hauskuuden kanssa öisen kylmettyneellä kaupunkiasfaltilla
(joka on kokonaan oma lajinsa)

että olen menettänyt tajun
tylsyyden, ujouden ja varovaisuuden
ja menneen tiukkoine nopeusrajoituksineen

Pingviinikuvioisen lakanan

Pieni tyttö, aloitan
olen aina kietoutunut
odota

Askeleet ovat määrätietoiset ja käynti huoleton
hymy vienon itsevarma
ja käsissä automaatio metro-, juna- ja lentolipun ostamiseen
ja Happy Joen terassilta valitsemiseen

Vaihda jo lakanasi johon kietoudut, aloitan
pieni ei ole enää tekosyy tai naamio
olen jo kasvanut ohi lapsuuskodin

Salaa

Elämä alkaa salaa
kun on istunut pöydän alla yli vuosikymmenen

Eräs päivä ilma on kevyempää
ja joku säikäyttää siirtämällä pöydän pois

Et osaa sanoa, nauratko vai itketkö
parin vuoden päästä
mutta tiedät vihdoin elämäsi alkaneen

Yksisuuntaiselle

Jos en nouse
näkyviin toiselta puolelta
menen varmastikin kiertotietä

maapalloa
tallaavat aina käsi kädessä
nuo, kiljuvat kliseitä

Kun ilmestyn
taas näkyviin takaasi
olen viidakot ja suot selvittänyt sankari

sinun, joka et lähtenyt kanssani

Jalat pois pöydältä

Jalat maassa
on hyve tiukassa pitää
kuulee kahdeksankymppisten sitruunahampaista
teekutsuilla hillittyjen
vaaleanpunaisten leivosten takaa

On soveliaisuutta vastaan väittää
että jalat eivät ole kiinni tukevassa
vaan laskettu alas
ikään kuin kelluisimme kaikki
sitruunankeltaisilla uimarenkailla

Enkä usko enteisiin

Sade paahtaa avoimia
jalkapohjiani teräväreunaisilla
kivillä joilla kävely vuodattaa verta

Nousuvesi tekee tuloaan päiviä
vaikka värjöttelen jo kesämekossani
passi taskussa ja korot odottamassa
aina nurkan takana

Mutta huomisen lämmittävän
tuulenhenkäyksen uskon edistävän tämän kylän aikaakin

Siksi olen teipannut rannekelloni peittoon
ja antanut ihoni rantahiekkaan
osuessaan ottaa pieniä iskuja

//18-vuotissyntymäpäivän ajatuksia kuumeisten silmien takaa.

Sulkiin

Takanaan naakkaparvi
hän kävelee nauramatta
kompastellen pudokkaisiin

ei katsomista

Päivä nousee kahvimukissa
valkokankaan poimuissa
ja taksin sivupeilissä

kaikuun
jos katsoo tarpeeksi kauan

Sadan vuoden pelon nostalgiaa

Hikoilen moottoriteiden risteyksissä
yksin Otavan alla
stadionin massahysteriassa
uskoa, toivoa ja

hypotermia 5 metrin korkeudessa
ylös ja alas laskeutuvan katon
ristipaineessa ei edes ole
kurkistusreikää kuin saduissa
jotta näkisi tähtikuviot

Suola huuhtoutuu suoraan
26 asteen helteen sandaalien
kärjille varistaen
puhuvat päänsä
vallattomuus ajoi juuri kolarin
päätiellä sillä jarruttajansa
ei ole koskaan pysäyttänyt
aikaa minun kohdalleni

Surrealismi on tyylisuuntaus
voi kun käsittäisivät
solunjakautumisesta asti
kaikki luokittelu on kolmevuotiaille jätettävää
onhan täysin
absurdia luulla nähdyn olevan totta

koska 17 vuotta toivomani olisi minussa

Varhaiskypsä

Vilkkuvan kattolampun alla
meren läpitunkematonta
tummansinistä vielä kasvamattoman
pojan silmissä

Seinien velloessa
päänsärky pyörteilee kuin tornado
imee toiveet pysyvästä
katkaisemattomasta
ja poika hakee tikkaat
valosta
kiivetäkseen kuopastaan

Kadotin maailman minuuteiksemme

Kirkkaanpunainen verho
ei enää kurista haurasta
kaulaani koska revin
sen keskeltä kahtia

silkkihansikkain

suljin tuoksusi kämmenkuppiin
enkä tällä kertaa päästä
irti unelmastani
joka pysyi valumatta sormien välistä
yhden valssin ajan.

// Mahtavat vanhojentanssit takana, ja pian jatkoille pitämään hauskaa! Kiitän teitä muutamia lukijoita La Vie Quotidiennen alkutaipaleesta ja toivotan riemuisaa ystävänpäivää kaikille! :) Ja ne, joiden hiihtoloma alkoi tästä, viettäkää rentouttava loma!

Junasta

I

Piirrän taskulampulla
kolminkertaiseen lasiin
minä kävin täällä

Sähkönsininen välke hangessa
kiihdyttäessämme sataseen
selkä menosuuntaan

Hetken liukuva tasaisuus
särkyy odottaessani nurkkapaikalla

Ei saa avata ovia
Liukastumisvaara

II

Välke jatkuu
mutta välähdys vatsanpohjassa
vanha tuttu, jälleen kutsumaton
vieraus
kuiskaa heiveröisesti

Menenkö oikeaan suuntaan

vai istunko varajunassa
sitkeästi
liimatut pisarat poskilla

vain sen takia
että uskallus on ehtyvä luonnonvara