Lokakuu säveltää oktaavein
kahden sävelen kaukaisia
harppauksia pitkin mustaa ja valkoista
heijastuksia mustassa puussa ja
norsunluussa, värisen
Punaisen sateenvarjon alla
ainoa osa dolcea tässä sonaatissa
lasken rypistyviä lehtiä ja varsia
ylös alas, molliin painuu väkisin
Syysflunssat ilottelevat fortissimossa
kaamoksen ääni kaikuu yli aukioiden
joiden ihmiskato kopsuu kannoissani
Tiilenpunaista ja sähköstä salama
yhdestä nuotista syöksyvät suljetuille luomilleni
siitä, jota seuraa raiteiden kalke ja rytinä
Ihon alla ei edes kylmyys vaan pahempi
raajani seisautetaan mutta voin tuntea
jokaisen vihlovan henkäyksen
sisään ja puudun
Olisiko pitänyt
Leppäkertunpunainen sadetakki vedenpintaa hipoen tyttöhyppelee
kynnenpalasia leivänmurujen tilalla
siro polku kiemurtelee pilkahtelevien kumisaappaiden jäljessä
Risteys yli, toinenkin
suojatie on kilpailu
kumpi jalka ensin perillä
Harjakattojen ylle huomaamatta
kumpuilee savupilviä
kuin aaveita, pienet kasvot kohti hukuttavaa harmaata maljaa johon
katoaa
-
Jalat maassa
on hyve tiukassa pitää
kuulee kahdeksankymppisten sitruunahampaista
teekutsuilla hillittyjen
vaaleanpunaisten leivosten takaa
On soveliaisuutta vastaan väittää
että jalat eivät ole kiinni tukevassa
vaan laskettu alas
ikään kuin kelluisimme kaikki
sitruunankeltaisilla uimarenkailla
Kasvoni kahtia
jakaa juuri tämän
viikon kevätaurinko
jossa kylven
kirsikanpunaisen avoauton etupenkillä
cat eyes ja mansikkasiideri
punatuissa kynsissä värjätty
tukka liehuen
En sentään
kuin kansallislippu
ole tällainen
