Jumissa

Jumissa.

Yksi puussa, toinen sängyssä
nuori elämässä
jonka kaari tuntuu töksähtäneen oksanhaaraan

Paikallaan,
ja aika seisoo.
Puu yhdessä jumissa, toinen kolmessa
nuori elämässä
jonka kaari ei vieläkään liikahda oksanhaarapesästään.

Mess

I would like to remember
the trees and flies of people's eyes
the moors of youth where hours were spent
the colourful bloom of boredom
accompanied by all the still moments enjoyed

A rush of words and images fills my steps
as I struggle to come across as comprehensible

Öisin taas harhailen kotiin

Niin monta kokoontumista ilta-auringossa
nuoruuden, ystävyyden ja kemian kanssa
niin monta pitkää yötä tähtien alla
ja harhailuja kotiin maalaistiellä ruohojen kahistessa näkymättömissä
huojuvien kuusenlatvojen takaa kurkottavien tähtikuvioiden alla

että olen menettänyt tajun
muistin, järkevyyden ja pidättyväisyyden
ja laskun taitoineen

Niin monta uutta ja uteliasta silmäparia sumussa
ja halauksia hullun hauskuuden kanssa öisen kylmettyneellä kaupunkiasfaltilla
(joka on kokonaan oma lajinsa)

että olen menettänyt tajun
tylsyyden, ujouden ja varovaisuuden
ja menneen tiukkoine nopeusrajoituksineen

Vallankumouksellinen

Kiipeä kansakunnan korkeimpaan latvustoon
yksi värikäs lippu tuhannesta kädessäsi liehuen
pidä ylväs hymy tunnistamattomilla kasvoillasi ylös asti

ja anna aatteesi repeytyä tuulessa riekaleiksi
myönnä, ettei sinulla ole sanottavaa
ei mitään joka ei olisi jo kerran kaikunut tämänkin puiston aluskasvillisuudessa

Kun palaan, en löydä

Katson sinua tuntematta
kateutta, kiintymystä, vierautta
ilma liimaa olkapäät yhteen sanomatta selvää

Merkkiä etsin puunrungoista ja sormien nivelistä
kaatumatta harhailen, mutten tunne
kipua
kun löydän, haluan takaisin

Pahoittelumme, muttet voittanut

Vaahteranlehtiä sähkölinjalla
ja juonteikkailla oksilla johtoja kuin kyitä
puukiipijä juoksee runkoa ylöspäin nopeammin
kuin tuulenpuuska vieressään

Juurakossa koivuntaimi ei yletä
eikä kerää edes pikkulintuja
kasva, kasva teelikamentten

Arvaa mitä?
Arpaonni ei suosinut sinua tänään
mutta ehkä ensi kerralla
luulisin, jos horisontti keikkaa

Niin nanometriin kompastuu

Maantien sorahtavat kuopat
mikroskooppimetsässä
millimetriä ennen kuusiaidan vaihtumista
lepattavaksi järvenpinnaksi
alkavat vetää puoleensa

Niin kummallisen vähän jaksaa
yksi reisi nostaa jalkaa
kun hyttynen on imenyt kaiken hapen
verestävistä silmistä
jotka havunneulasia
alkavat vetää puoleensa

Nestehukka

Risti-istunta kuusimetsikön keskiössä
suolaiset aallot käyvät jalkaterissäni
värisen vihreässä

Myrsky tulee hämärtymisen hetkellä
lopetan kuiviin vuotamisen
ja maaperä kitkee hiljaa lausumani toiveen
kuin rikkaruohon

Raikas tuuli puhdistaa kasvoni
muttei lankakerän ydintä
jota pitelen aivan itseni edessä

Siinä, selvitä ja avaa.

Mutta minulla on jo nestehukka
eikä lentolippu auta
kuin marraskesin parantumiseen.

//Tämä runo on yksi ensimmäisistä ns. kunnollisista kyhäelmistäni, vaikka moni kohta ja ratkaisu tuntuukin kömpelöltä. :D Epäilisin, että olen kirjoittanut sen 15 vuoden paikkeilla eli kolmisen vuotta sitten. Tänään teki mieli katsoa taaksepäin ja miettiä, olenko kehittynyt yhtään.

Syövy läpi kuorten ja minuuteni juovuta

Vastasyntyneet sormet
kuin haavan hedelmättömät oksat
repivät rikki sisältä ulos
sisään - ja - ulos

Peukalon läpivalaisu kypsyttää
sahalaitakuvion
ja naapurin eilisaamuisen hymykuopan asteen
- Ei, loputkin valaise
luuytimeen läpi
geenikerrostumien jotka puhuvat jäävuoria

Ulos - ja - ulos
ulos olevaisen minäni materiaalista
sanon
minun täytyy kuulua minulle
vaikken sitä varmaksi osaa todistaakaan

Ja sisään
päästän silti kehittymään
puolikkaan varpaideni linnunluista

Äläkä vedä kylkiluista

You may open your eyes now

Say hello to the clouds
drifting towards
a mountain without a coating
of snow

Say hello to the leaves
whose existence
and intensitivity of colour
you already forgot
because of the special coma
you always give in to

when green turns into grey
and your brain cells
into dust

Say hello to the brighter
side of year
now or there will be no butterflies

Please, say hello to the metamorphosis
only waiting for your hint
just around the corner

Sauna

Lämpöä hikoilevat hirsiseinät
imevät rakoihinsa
kuin hiiriä
pyydyksiin
tippuneita airoja

Pian taas talvinen puhallus
tukkii Föhnin
muttei tukevan puun ovensilmiä

joita ohikulkijat varjostavat
vuoroin päästävät häikäisyn
sokeaan pisteeseen asti

vaivaantuneena odotushuoneessa

lattialaudat kiiltävät liikaa

tekisi mieli viiltää korva
niin kuin van Gogh
irti niin ja hiukset
ärsyttävät arvoisassa sileydessään

oksankohtiakin on yhtä
säännöllisesti kuin silmiä päässä
kaikki sinisiä sinisiä
ja tumman

otsalohkon särkyyn ei auta pilleri
tai hoitajan voivottelu korvanjuuressa
kuin yrittäisi katsoa meren kohinaa

enkä osaa kääntää magneettikenttiä
vaikka olen mielikuvaa
harjoitellut
olen kuunnellut

tekisi mieli raastaa simpukka
ja istua sitten
hiljaa,
korkeammalla,

Sillä

Kasvojeni rajat häilyvät
puoliksi tyhjän vesikarahvin takana
piilossa

maailmalta pakoon juoksevilta
höyhenpukuisilta peukaloisilta

avojaloin kiillotetulla koivulla
ja lasinsäröillä kello kuudelta
tai kymmentä vaille sillä
kuka minä olen

hallitsemaan suolaveden
tippumista katosta aivan
ohdakkeiden oikkujen mukaan
tasalta tai kymmentä vaille

Tunnen jo kuuluvani

Lasiasfalttia kahtasataa
rännän valitus ikkunan pintaan
väistyy eilisen pyörteessä
kehää kiertävien hiljaisten
hiutaleiden tieltä

Kuuset routaan hakattuna
vastaanottavat väreillen
kuiskattuja tarinoita

Mutta me jätämme jälke(e)mme

Ja kiihdytämme takapeilissä

Pajupilli

Valokeila päälaellani kuljen
kehdon lailla
siivilöivän lehdon alla
kasteen tunteina sormiani purren
verille asti
valkeaa hohtavaan luuhun

Päivien ankaran loiston vuosikausiksi
suljen raadellut käteni
hienostuneisiin hansikkaisiin ja
mustaa taas vellovan sädekehän
kukkaseppeleen kätköön

Pajusta punoessani kylän pikkulapsille
leluja ja koreja tädeilleen
tulen kerran vihreää visertävällä
joella luoneeksi jotain joka
sammuttaisi kaikki pensaikkopalot
mutta myös tähdet ja sateenkaaret

sekä Auringon ja taivaaksemme
heijastuvan puhtauden sinisyyden

Takaisin, mitä muka luulit

Katson tuulilasin sumun
läpi talon
ainoaa palavaa ikkunaa

Spotit mellakassa
kasvottomien sota painaa
pääni kohti juuria
jotka kiemurtelevat saasteiden
ilmassa hengittäessämme
kuin käärmeet

pölyä ja radioaktiivista loistetta
sisään ja

Maailmankeinu

Arven lailla
varjot katkovat
puuteroitua ihoa
joka kalpenee metrien kuluessa

Suortuvat tuoksuvat suolaisilta
vaahtopäiltä
ja katoavalta iltapäivältä
niin kuin ennenkin
nukahdan ohi kiitäviin puihin

Mustelmaisema

Vielä lapsi
mustelmilla
kutsutaan murrosikäiseksi
eiliseltä ja huomispäivältä

Koivunlehtiä letissään
haparoivat askeleet
kirkkaissa kumisaappaissa

Ehkä jo huomenna
kasvat liian nuoreksi
iltaiset maapallon syleilyt
ja syljeskelyt
kutistuvat liian vanhoiksi
sinulle
joka lupasit pysyä tuollaisena

Univalo

Sinun katseesi tuhkaksi
muuttaa puunrunkonikin

Älä avaa
arvostelun aarrearkkuasi
jossa kaksinkertaisen lukon takana
piiloilee salakielinen hymy

niin kuin olisimme kuusivuotiaita taas

Varo
ettei maailman hämmästys
sokaise yli kritiikin
rajojen raidoittamaa prinsessavärityskirjaa