Sinulla on liian pienet olkapäät
Näytät niin pieneltä
Ruohikkojen säteillessä radioaktiivisinta tummaa vihreätään
tuorean tuoksun huumatessa arkoja hipiöitä
painamme yhdessä tuumin lakit kiharoillemme
Itken nyt
Ehkä olkapääni jaksavat kantaa sitten
kun kaikki paino valahtaa
sydämen varassa kävelemme kohti yksilöllisiä käytäviämme
Ehkä sitten ryhtini pitäisi
Juosta rantavedessä järveä ympäri
auringon kullatessa pohjan hiekan yhtä kauniisti kuin muistot
Antaa valkoisen kesämekon ohuen kankaan kastua helmoista
omaan tahtiin
Maata takapihan ruohokentällä raajat levällään kuunnellen luonnon levyjä
(ja huiskien sietämättömiä hyönteisiä)
Kuiskata hyvää yötä ja huomenta määrittelemättömän ajan pikkusiskojen korviin
valkoisten kankaiden ja aamukahvisaavillisten ei tarvitse loppua
Kävellä vapaana itse ostetussa vaatekerrassa
kaupungissa jossa ei asu sukulaisia
Olla vieras lapsuudenkodissaan ja isovanhemmilla
Päästää vihdoin irti kahdentoista vuoden ovenkahvasta.
When I empty this spot for my school books
when I close my eyes from the afternoon light through these curtains
when I leave this carpet behind
I will be a grown-up, I have always thought
although, no one has ever told me
one remains the same person even when they've been called an adult
reached a certain age of new rights
left their childhood home echo
When I move to my own apartment
when my own life begins
I will be an adult, not the youngster I am now
but older, wiser and completely different
I wish someone had told me
that no, I will be exactly the same me
Pieni tyttö, aloitan
olen aina kietoutunut
odota
Askeleet ovat määrätietoiset ja käynti huoleton
hymy vienon itsevarma
ja käsissä automaatio metro-, juna- ja lentolipun ostamiseen
ja Happy Joen terassilta valitsemiseen
Vaihda jo lakanasi johon kietoudut, aloitan
pieni ei ole enää tekosyy tai naamio
olen jo kasvanut ohi lapsuuskodin
Muistelen kuin hiostavia tunteja ennen ukkosta
nuoren ja tyhmän potkuja yli
kaiken ennen vallinneen rajan
Pelkään niin kuin pallosalamaa kymmenvuotiaana
kasvojeni kimmoisaan ihoon piirtyviä arpia
naarmuja anonyymistä oksistosta
vain vieraita kieliä läpi posliinitärykalvon
Vaikka pelko on mörkö sängyn alla
sillä särkyneet osat eivät näy vaan tuntuvat
Täydellinen liikkumisen vapaus
yhtä täyteläinen kuin 85-prosenttinen suklaakuorrute kermajäätelössä
saapuu luoksemme vasta nuorena
mutta aikuisena
kun jäätelörahaa ansaitaan vielä kesätöillä
lähikaupassa tai kioskilla
Lyhyt mutta kirkas kevät saapuu
kun ensimmäinen saa neljä pyörää alleen
ja yhdessä me melkein lennämme
kliseiden kasvoja päin nauraen
Suoristuneissa hiuksissa viimeisellä
keskiyön junalla musta aukko
imaisee tytön ja passin
Paluuta valoon voi aina yrittää
mutta mustaa silmää ei paeta lopullisesti
Sinun tulee tietää
ennen pimeää
mikä suunta, kumpi kylki
mistä haluat nähdä unta
Ja jotteivät aamuyössä
jalat paleltuisi
varaa kuumavesipullo jalkopäähän
ja unohda
että se menettää vaikutustaan
jatkuvasti mutta varoittamatta
niin kuin aamudosettisi sisältö
Kasvoni kahtia
jakaa juuri tämän
viikon kevätaurinko
jossa kylven
kirsikanpunaisen avoauton etupenkillä
cat eyes ja mansikkasiideri
punatuissa kynsissä värjätty
tukka liehuen
En sentään
kuin kansallislippu
ole tällainen
Sade paahtaa avoimia
jalkapohjiani teräväreunaisilla
kivillä joilla kävely vuodattaa verta
Nousuvesi tekee tuloaan päiviä
vaikka värjöttelen jo kesämekossani
passi taskussa ja korot odottamassa
aina nurkan takana
Mutta huomisen lämmittävän
tuulenhenkäyksen uskon edistävän tämän kylän aikaakin
Siksi olen teipannut rannekelloni peittoon
ja antanut ihoni rantahiekkaan
osuessaan ottaa pieniä iskuja
//18-vuotissyntymäpäivän ajatuksia kuumeisten silmien takaa.
Kuvittelen pylväitä
ala-asteen liikuntatunnin hiihtoladun
yläasteen kapinavuosien
ja lukion koeviikon luku-urakan
varrelle
Kunnes kaikkein kuvitelluin
merkkipaalu juoksee ohitseni
nauraen viimeisenä
ja ymmärrän
lohdutuskaramellien naurettavuuden
The world will open
in front of your eyes
if you wait long enough
It takes some courage
and almost twenty years
of patience
But if you keep your eyes shut
even when you are moving forward
the movie will pause
Off we go
A child dressed to a hot summer day's dress
and a young almost
a woman
Why did I lose
those days built on the stones
lying on the near forest's mat
of grass and dreams
Off she goes
stumbling to her growing legs
I wave her goodbye although I can't
let her go
so I keep her in my words
only a year anymore
Why did she lose
her slowly ticking hours
to my curling hair
and scratching pupils
