Kaksin pitkällämme pimeässä
minä ja kouristukset rinnassani
veri kiertää sykäyksittäin
ja tunnen lihasten supistelut
sileää kudosta vasten heikointa
osaa linnunpesästä
jota variksenpelättimeksikin kutsutaan
Heinää päänahastani tupeittain
johon viiltävä teräkin sopii
tänä yönä
uniperhosten välkkyessä psykedeliaa
vain ohut peite meitä erottamassa
toistemme rustoutuneista selkärangoista
minä tunnen veren liikkeet
Ja tahdon
suodattamatta yhdellä henkäyksellä
haistaa luukätköissäni tunteen
jota en aallokon suolasta erottaisi
sillä se saattaa olla jo kiteytynyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti