I listen to your stars

Hello, heaven
I've been watching you
standing on the highest mountain I could find
that is my dreams' dump pit

I've been meaning to ask you something
but I feel I won't have an answer
on second thoughts, I know I won't
so I just came here today to say hello

Perhaps to let you know this, too:
Whatever direction you have prepared for me to walk to
I will not take that path

So hello, heaven
I know I sound stupid
but I greet you because I know there's no one listening
except my own thoughts reflecting from all of the stars

Avaruuden aikaan

Syyskuinen laiturin harmaantunut yhtäkkinen
loppu kelluu auringonlaskun maalaamalla samettisella vedellä
pintansa melkein houkuttelee rikkomaan
petollisuutensa viskoo kylmiä väreitä

Vai onko se vain päivä päivältä viilentyvä ilma kurkkuni ympärillä
puristuksensa melkein houkuttelee itkemään
ei, olen vahva ja katson saunan ikkunasta vihreään metsään enkä uhkaavan synkkenevään taivaaseen
joka loputtomuudessaan aina heittää menneisyyteen

Tuhkan tuoksu huimauksessani

Minua huimaa
kun katson ylös enkä näe muuta kuin loputtomasti taivasta
kun yritän seurata ohi vilahtavia puunrunkoja auton penkillä
kun pimeällä konduktöörin jalat sopivat junan ikkunassa raiteille
kun nousen, kun istun, kun herään, kun nukahdan

Minua huimaa
maailma, sillä universumi on biljoonittain tähtipölyä
hiukkanen ehkä hieman suurempi kuin Aurinkokuntamme
erottuisi valtavasta massasta
joka on huimaava kaikessa välinpitämättömyydessään,
mahdottomuudessaan,
salaperäisyydessään

Minua huimaa
tämä sirunen alkuaineita, jota kutsumme maailmankaikkeudeksi
huimaavan laaja kokonaisuus ehkä onkin
vain pölyhiukkanen lasiaisellasi.

Itsenäistyminen

Pilven reuna kuin rautaesirippu
halkaisee sisäisessä kriisissä pyörteilevän taivaan
yhtä harmaana ja raskaana kuin lyijy
kupu, joka peittää tätäkin kaupunkia

Murrosikäänsä kapinoiva ja kipinöivä ilmatila
kääntyy aina lopulta itseään ylös päin katsovia vastaan
ja hukuttaa kuin muurahaiset

Mustavalkoista

Aurinko pilkkii
kengänpainaumat sorapihassa heräävät
ja nukahtavat säännöllisen epäsäännöllisesti

Melkein kuulen heliumin
ja laajenemisen kumun joka kuitenkin hukkuu
kuusimetsän varjojen hautaan

Beautifully killing stardust

I have heard from all the love songs
that love hurts
and thought for a moment
if it's worth the time spent suffering
always said, of course

Here I am
my own emotions are killing me inside
my own veins and cells
all made of the same matter as the one
and still I can't reach the galaxy I breathe
from a distance

The very same
that burns my lungs slowly
just after letting you smile because of the fallen one

Kirja vai kirjailija

Sanotaan että se on tähtiin kirjoitettua
epäoikeudenmukaisuus ja surulliset loput
seuraavat toisiaan toisin kuin tähdet

Kuin lumelääkettä
niille jotka eivät kykene kyynisyyteen

Tähdistä ei voi löytää juonta
mutta oman ihosi juonteista
päättele, näetkö kirjaimia
vai vain kirjoittajan

Kelaaja

Kimalletta indigon ainoalta tähdeltä
katulamppujen viskoessa sädekehiään
hiotun hylättyyn narskeeseen

Pysäytetty talvisatu
mökit hirsineen vuosisatojen rajoilta
ajan kopistessa akillesjänteeseen en
voi seisahtaa
toisin kuin aika

Maatuska

Paino
voimattomuudessa
tilaksi avaruutta

Hehkuu sinistä
kaukokaipuun koti
jota loitonnan

Suomaisema muovikuorrutteessa
vasten ihohuokosiani

Sivullisuutta
raastaen virtaa
elämän alku