Varjon takana

Sateenvarjon takaa pilkistävät vain talvisaappaat
ei sitten sanota hei
hän ei ole nähnyt ihmiskasvoja kuukausiin.

I fear our society

I fear losing the ability to write
due to excessive studying
too long nights of reading
and trying to remember everything, not to use my own rational thinking

I fear forgetting the pleasure of writing
due to giving in to society
in all its certainty of being right
this is what everybody has to do
for the rest of our lives we will obey

I fear letting my will go
dropping power and donating brain cells
for society's sake, imagine,
that is not an irrational fear after all

Matriculation

Imperial pressure on every girl's and boy's shoulders
weak or strong, they will have to hold
ink pouring on the paper
in the reality and
literally, in your worst nightmare

Anonymous necks cramping
wrists starting to lose their grip and forget their only mission
to get through this 6-hour hell alive

Ylioppimisen vaiheet

Epäreilua, kohtuutonta, huonoa tuuria
jokaisen tulevan jalanjäljen määrittää tämä tunti
tulokset kaatelevat kahdeksantoistavuotiaita ympäri maata
pettymyksiä, kyyneleitä, miksi välitän näin paljon

Polku saattaa umpeutua tunnin suorituksen takia
aivosolut kiehuvat ja liha sormenpäissä tärisee
jos vastaan väärin, tieni kääntyy väkisin alamäkeen ja putoan kovalle

Tulokset mykistävät ympäri maata
kahtena kuukautena vuodessa.

Yötön yö

Kukkaseppele häilyväinen aamusumussa
kosteuden läpi leikkaa heleä nauru
hahmojen kokous vasten vesistä siluettia

Vuosittain vaelletaan kaupungeista poispäin
nauramaan nuoruudelle ja sen kanssa
romantiikka ajatuksena hiipii paatuneimmankin ihon alle
ja Suomi kerää kukkia

//Simppeli juhannusruno vain. Iloiset jussit!

Tumppaan taas järjen tai tunteen

Aamuyön juna ja pään sirinä
savuuntuneella kaulan kaarella
rahareiät pistää tanssimaan
silmäpeli ja ryhmäpaine

Lasku on kuin verensokerin
yhtäkkiä, korkealta ja kovaa
vaikka emme edes olleet saavuttaneet pilven reunaa
jota kummasti reunustavat
värikynäviivat kurkusta alas

Koskenlaskijoina tunnemme olomme uhkarohkeiksi
vaikka kun taas neljä nolla kuuden junaan nostamme
koron kerrallaan
huonokin seura käsittää miksi
hame lyhenee eikä päinvastoin

Yksi ajoi ohi lähiökäen pesän

Nuhjuisella bussipysäkillä banaaninkeltaisina
räikyvien mainosjulisteiden takaa pilkottaa
vain taipuvainen
kaula hopeanvaaleine vauvanhaituvineen

Myrskynsilmä harmahtuneen
karkearailoisen luotaantyöntävän
asfaltin pintaan naulittuna
tähtikorvakorujen helistessä epävarmoina
pelätäkö vai iloita

Kellertävän vaiko rusehtavan
räkänokkapusikon toisella puolen
siellä missä oja juo ahnaasti
katolleen heitettyjä ravinteita
ja aamusumu väistää
lepikkoon leviävää lähiökosteutta
joka pisaroituu kannoille ja bumeranginmuotoisille juurakoille
syövän lailla

Siellä missä sinä huurustat
takapajulan viimeisen pysäkin
vuosikymmen sitten nenäliinalla kerran pyyhkäistyjä
laseja tulehdustilassa

Ei silminnäkijöitä niin kuin
kunnon Poiroteissa tai Holmeseissa konsanaan
mutta syljelläsi höyrystämäsi
maskin kaiun kuulee satakieli ja kolibrikin
raidallisen villapiponsa alle

Keskipäivässä kylmettyneet

Istumme talvitakkeihin
kääriytyneenä puutuoleilla

Lattiaa valtaa jääriite
lumivyöry
jääpuikkojen koski

Naiset rauhoitellen lapsiaan
kylmettyvät kirkkaassa
aamupäivässä
muutamassa lorussa,
harppausten päässä
Aurinkorannasta

Tahdomme tehdä lumienkeleitä
mutta kurottavat kädet
jämähtävät patsaiksi
sekunteja ennen tulipesää