Timanttisormus ja yhteinen pankkitili

Juoksen ympäri katuvaloja ja liikenneympyröitä
aina jonkun käteen tukeutuen
kuin roikkuisi pelastusrenkaasta askel askeleelta nivelet rasittuen

Lopulta päästän irti
joka kerta kaadun suihkulähteeseen
eikä pohjalla olekaan kolikoita

Impossibly

I want to love someone like that

Fly over the seas and fields of flowers and birds
beaches of endless sunlight
and nonexistent doubt

Smile for someone like that
always waiting and never ending the dream
discovering the Earth together, never alone

I want to love someone like that
impossibly

Beautifully killing stardust

I have heard from all the love songs
that love hurts
and thought for a moment
if it's worth the time spent suffering
always said, of course

Here I am
my own emotions are killing me inside
my own veins and cells
all made of the same matter as the one
and still I can't reach the galaxy I breathe
from a distance

The very same
that burns my lungs slowly
just after letting you smile because of the fallen one

Hours, still

Hours slowly slipping away from me
like his bare feet in the morning
against the cold wooden floor
when he was trying to surprise me

As that time is, soon will be this too
over
those memories grow a golden wrap around themselves
as I go on forgetting details
hour after hour

Still I lie
and haven't found anything comparable to that time
he was still

Once

A confused girl walked on the streets of a little city
romanticizing every sound of her steps, even
as she always did while not listening to her brain

Confused about the fact that it wasn't raining
about late nights in the heart of that little city
where she had met so many new faces and forgotten their names immediately

and confused about the fact that
the brown-haired guy playing the guitar
in front of a romanticized café
looked nothing like the dozens whose names she had forgotten

For once
she thought she would remember his name
upon a time

Kun palaan, en löydä

Katson sinua tuntematta
kateutta, kiintymystä, vierautta
ilma liimaa olkapäät yhteen sanomatta selvää

Merkkiä etsin puunrungoista ja sormien nivelistä
kaatumatta harhailen, mutten tunne
kipua
kun löydän, haluan takaisin

W/E

I don't know where we're going
I don't know where 'we' came from
and I don't know where I want us to go

Before you become we with someone else
I must find out
would our footprints match
or crash in the middle of the kitchen floor
and could I be we like this with someone
else

and could I stay as a letter

Valeasuinen

Perhoset vatsanpohjassa kuuluvat geeneille
ja siipeniskunsa aallonharjoille kulkemaan

yrittäkööt vaikuttaa meihin

Seisomme vaikka läpi tsunamin
vierekkäin siitä lähtien kun uskalsin
purkaa aamuauringon morsetuksen

Tai haavoilta

Haaveksin tuulta vasten
älä välitä, sateenvarjoja kääntyy ja katoaa
mutta vetinen maa ballerinojeni ja tennareidesi alla
ei osaa matkia Atlantista,
siksi että tiedän, luota

sanoihini kietoutuvat etuhampaat aivan
kirkkaassa huulipunassa ja ientä naarmuttavissa hiuksissa
kuolletta kudosta toista vasten
unelmoinko vai uneksinko

Herään lokkeja satavaan taivaaseen
ja olet kylkeäni vasten
suolakiteistä hiekkaa korvanlehdissäsi
punot kaunista seppelettä
josta en tiedä, luota
unettaa vai haavoittaa

Yksisuuntaiselle

Jos en nouse
näkyviin toiselta puolelta
menen varmastikin kiertotietä

maapalloa
tallaavat aina käsi kädessä
nuo, kiljuvat kliseitä

Kun ilmestyn
taas näkyviin takaasi
olen viidakot ja suot selvittänyt sankari

sinun, joka et lähtenyt kanssani

Harsoin suljettuihin totuuksiin

Kaksin pitkällämme pimeässä
minä ja kouristukset rinnassani
veri kiertää sykäyksittäin
ja tunnen lihasten supistelut
sileää kudosta vasten heikointa
osaa linnunpesästä

jota variksenpelättimeksikin kutsutaan

Heinää päänahastani tupeittain
johon viiltävä teräkin sopii
tänä yönä
uniperhosten välkkyessä psykedeliaa
vain ohut peite meitä erottamassa
toistemme rustoutuneista selkärangoista
minä tunnen veren liikkeet

Ja tahdon
suodattamatta yhdellä henkäyksellä
haistaa luukätköissäni tunteen
jota en aallokon suolasta erottaisi

sillä se saattaa olla jo kiteytynyt

Ja makuuhuoneen peili murtaa lasiaiseni

Sinun kätesi
paperista
vuorotellen jäätä ja tulta

Seisot suorassa
viheriöivän pihan yksinäisessä
valoläikässä
ja minä vilkutan niin
kuin ensiluokkalaiselle

Ja löydän sellofaaniin käärityt
kantesi väistyvän illan mustavalkoiselta
kevätnurmelta
jolle sataa nyt lunta

Sinun verisuonesi
rautalangasta
ikuisesti
sykkivät minulle
kaltereiden tuoksua

vaikka luulen tunnistavani uurteet
suupielissäsi kun hymyilet

Sanasi neljältä kieleltä

Mitä jos olisitkin
yksikasvoinen

Vain yhdenlainen
suun kaarevuus, silmien valopilkkujen kirkkaus
ja silmäripsien kulmakerroin

minua kohti

Vaikka sanoit sydämiemme
olevan koti toisillemme

klisee roikkuu kosteassa
ilmassa sillä en
ole ikinä nähnyt kotiasi
tai yksiä kasvojasi

Yksi ajoi ohi lähiökäen pesän

Nuhjuisella bussipysäkillä banaaninkeltaisina
räikyvien mainosjulisteiden takaa pilkottaa
vain taipuvainen
kaula hopeanvaaleine vauvanhaituvineen

Myrskynsilmä harmahtuneen
karkearailoisen luotaantyöntävän
asfaltin pintaan naulittuna
tähtikorvakorujen helistessä epävarmoina
pelätäkö vai iloita

Kellertävän vaiko rusehtavan
räkänokkapusikon toisella puolen
siellä missä oja juo ahnaasti
katolleen heitettyjä ravinteita
ja aamusumu väistää
lepikkoon leviävää lähiökosteutta
joka pisaroituu kannoille ja bumeranginmuotoisille juurakoille
syövän lailla

Siellä missä sinä huurustat
takapajulan viimeisen pysäkin
vuosikymmen sitten nenäliinalla kerran pyyhkäistyjä
laseja tulehdustilassa

Ei silminnäkijöitä niin kuin
kunnon Poiroteissa tai Holmeseissa konsanaan
mutta syljelläsi höyrystämäsi
maskin kaiun kuulee satakieli ja kolibrikin
raidallisen villapiponsa alle

Kultainen nuoruus

syke yli 120
merkki kovasta kivusta

kiitän ja kumarran
opettavaisesta tilaisuudesta
kokea
ensimmäinen sydänsuru

syke yli 180
merkki menetetystä
jota en koskaan edes saanut
ennen kuin kadotin

muistoissani säilyy
tuoksusi kuin nuoruuteni
joka pikkutunti pikkutunnilta
väistyy elämän tieltä

en halua kadottaa vielä
tuoreen ruohon tuoksua silmissäsi kun
sain ensimmäisen
ja viimeisen muiston kanssasi

Will I ever see you again

You let a girl fall
first in love
and after giving something no one else had got from you
you let the poor girl, helplessly in love
cry her heart out
on her once-in-a-lifetime day
when she was supposed to party like never before
throwing her brain through the ceiling

You let a girl fall
on the floor
weeping her make-up, more gorgeous than ever
down her white skin
sobbing her first heartache
out from her suffocating lungs

You let a girl fall
on false expectations
and still she wonders
whether you are as good a man as she thought you were
or a betrayer and a loser like she's been said hundreds of times
but her heart can't believe it

And still she wonders