Sinulla on liian pienet olkapäät
Näytät niin pieneltä
Ruohikkojen säteillessä radioaktiivisinta tummaa vihreätään
tuorean tuoksun huumatessa arkoja hipiöitä
painamme yhdessä tuumin lakit kiharoillemme
Itken nyt
Ehkä olkapääni jaksavat kantaa sitten
kun kaikki paino valahtaa
sydämen varassa kävelemme kohti yksilöllisiä käytäviämme
Ehkä sitten ryhtini pitäisi
An old lady on this busy street once
while I was walking forward, blindly
reached out to me and said
Young girls like you should know -
Do you want to know, my dear?
I shall tell you your future - or anyone's:
If all goes well for an amazingly long time
prepare for this all to come crumbling down
And it will always be a beautiful summer day, my dear
Well, it wasn't that much of a summer day for me
For me, it will always be the first day of autumn
No matter how many times I have listened to this old lady
my life still falls apart
Tänään joudun polvistumaan edessäsi
kiittämään ja nostamaan hattua
ennen kuin sinä jätät hyvästisi
En halua lähteä
mutta tänään lausun läksiäissanat paahtaessasi vielä kirkkaasti
päiviä, jopa viikkoja
muiden alamaistesi niskaa
Siispä hyvästi, kesä
jatkut vielä, mutten enää voi katsoa sinua silmiin
Roadtrip lasipullossa
oranginaa ja helteisiä hymyjä
loppuja ei silmänkantavissa
pölyä, hiekkaa, tummaa asfalttia sulamispisteessä
höyryää lakritsia
Avojalat ulos ikkunasta
tie pitenee, mittari värisee ADHD:ta
pullonkaulat lyhenevät, päässä virisee
loppuja ei silmänkantavissa
edes tiesuluissa
Mehujäätä mataavalla junaseisakkeella
tavarajuna rytyyttää ohi heittäen tuliaisia
tuulahduksia menneestä, tulevasta, muualta
vieraista maista, joihin en ole astunut
Kesän viimeiset päivät, hoen päin tajuntani naamaa
ne ovat ylläni juuri nyt, niin kuin ukkospilvet
joiden etäisyyden voi laskea
Yritän kaikin sormivoimin takertua
hetkeen ympärilläni ja sisälläni,
pilviin ylläni ja kuivuvaan asfalttiin kesäsandaalieni juuressa
mutta totta kai tiedän
että unohdus ryöstää rippeetkin tämänhetkisestä todellisuudesta
liian pian
Rantahiekka valuu kaikkien sormista samalla nopeudella
mutta toiset osaavat sulkea osan nyrkkiin ennen kuin on myöhäistä
viime päivien aikana istuessani yksin olen huomannut
etten ole yksi heistä
Toisten kämmenellä pikkukivet eivät paina
niin että kokonaisia kulkueita juoksee ohi
kun yrittää tainnuttaa kivun
aina vain yltyvän
Toiset osaavat pysäyttää kierteen yhdellä sormien liikkeellä
sillä välin kun minunlaiseni kieriskelevät rantahiekassa huutaen
älä juokse käsistäni
Kun kuulen koirien haukkuvan vastarannalla
ilosta ja tottumuksesta
kirkuvien lasten hyppivän laiturin päästä
äitien hymyilevän auringonsillalle
pysähdyn väkisinkin
kuin migreeni liplattavat laineet rusikoivat silmieni kiiltoa
tuska joka ei lähde järjestä vaan biologiasta
työntää ruskettuvan ihoni soran alle.
Sometimes I wonder if I really am
hearing the creaking train come
the same person as I was then
Sometimes I wonder why I'm not feeling
the pain anymore
as if my cells had learned how to breathe underwater
Sometimes I wonder why
And I jump into the water
Kuivuvat hiukset kuin siimat
kalastavat aurinkoa tyynen veden pinnalta
ihmetellessäni, miksen ikinä muista
että näin sen piti olla
Käännän pisaraisen ihon tervehtimään ilta-aurinkoa
ristin pitkässä päivässä päivettyneet jalkani
enkä kirjoita mitään elämää suurempaa.
Pohjantähti huoneen seinässä selvästi
keskellä päivää ja keskikesää
pysäytti sisääntulijoita
Valon hiipuessa tähtikin väsyi ja lopulta sammui
jättäen arvoitukseksi useamman muiston
heitti yöhön toivon vastauksesta
kysymykseen, olivatko tulijat perillä
Vain muutama uskoi sanomattomaan ja jäi
eikä kukaan tiedä vieläkään, löytävätkö he joskus
vai ovatko jo olleet
Aurinko pilkkii
kengänpainaumat sorapihassa heräävät
ja nukahtavat säännöllisen epäsäännöllisesti
Melkein kuulen heliumin
ja laajenemisen kumun joka kuitenkin hukkuu
kuusimetsän varjojen hautaan
Kukkaseppele häilyväinen aamusumussa
kosteuden läpi leikkaa heleä nauru
hahmojen kokous vasten vesistä siluettia
Vuosittain vaelletaan kaupungeista poispäin
nauramaan nuoruudelle ja sen kanssa
romantiikka ajatuksena hiipii paatuneimmankin ihon alle
ja Suomi kerää kukkia
//Simppeli juhannusruno vain. Iloiset jussit!
Kaunis kesätaivas laulaa kuin seireeni
kävelen katse tienreunassa
taas uuteen suoritukseen
joka määrittelee minut ihmisenä
Koko nuoruus samaa kuviota
ja viikonloppuna lyhyt irtiotto
kuin minuutin tauko kirjaston lukemisessa
Asfaltin reuna on jo näkyvissä
kun tuuperrun kuumuudesta.
Huuhtelen hiekasta jalkapohjat
lammessa joka vielä jäädyttää
aivan kuin horisontissa sataisi lunta
Heitän kengät ja pitkähihaiset pois,
avojaloin
annan takkuisen tukan riipiä
selän ja olkapäiden ihoa
Vielä haurasta
liian valkoista ollakseen lämmintä
ja silti kädet paljaana istun lammen rannassa
ihmetellen joutsenen poikasten käytöstä
toiset kun nokkivat muita ja unohtavat heti
voisinpa minäkin
vapautua mielestäni ja
silmien liikutuskyvystä
Ehkä siksi pelkäänkin
järvimaisemaa, että vedenpinnan upottava kiilto
ja satumainen auringonsilta
säteiden valaistessa heikkoja laineita harvakseltaan
pyyhkivät muistista kokonaan
vedenalaisen jäätävyyden ja pimeyden maailman
pakokauhun
Haaveksin tuulta vasten
älä välitä, sateenvarjoja kääntyy ja katoaa
mutta vetinen maa ballerinojeni ja tennareidesi alla
ei osaa matkia Atlantista,
siksi että tiedän, luota
sanoihini kietoutuvat etuhampaat aivan
kirkkaassa huulipunassa ja ientä naarmuttavissa hiuksissa
kuolletta kudosta toista vasten
unelmoinko vai uneksinko
Herään lokkeja satavaan taivaaseen
ja olet kylkeäni vasten
suolakiteistä hiekkaa korvanlehdissäsi
punot kaunista seppelettä
josta en tiedä, luota
unettaa vai haavoittaa
Ja on niin vaarallista
ovesta oikealle ohjata ketään
nurkkapaikka ei ole vapaa
niin kauan kuin ylivalotettu keltainen ja taivaansininen
yhdistyvät hiomattomiin pokiin
On vastuutonta
sulkea ovi keuhkottoman takana
niin kauan kuin ikkunan eteinen
muistaa muutaman vuoden takaisen
muutos ei puhumallakaan
saa suojakilpeä haalistavalle
Jos saisin päivän
juosta paljas iho vasten pistelevää vauvaruohoa
pyöräillä lähikioskille jäätelölle hetken mielijohteesta
oli aamu- tai iltahämärä
ja retkottaa siskojen keskellä viltillä
ylimmän ihokerroksen vapauttaessa
auringon savumerkkejä
Jos saisin päivän
huolettomuutta ja lapsekkuutta
tietäisinkö yhtään paremmin
mitä teen viiden vuoden päästä
tai minuutin
Kasvoni kahtia
jakaa juuri tämän
viikon kevätaurinko
jossa kylven
kirsikanpunaisen avoauton etupenkillä
cat eyes ja mansikkasiideri
punatuissa kynsissä värjätty
tukka liehuen
En sentään
kuin kansallislippu
ole tällainen
Sade paahtaa avoimia
jalkapohjiani teräväreunaisilla
kivillä joilla kävely vuodattaa verta
Nousuvesi tekee tuloaan päiviä
vaikka värjöttelen jo kesämekossani
passi taskussa ja korot odottamassa
aina nurkan takana
Mutta huomisen lämmittävän
tuulenhenkäyksen uskon edistävän tämän kylän aikaakin
Siksi olen teipannut rannekelloni peittoon
ja antanut ihoni rantahiekkaan
osuessaan ottaa pieniä iskuja
//18-vuotissyntymäpäivän ajatuksia kuumeisten silmien takaa.
