Jumissa.
Yksi puussa, toinen sängyssä
nuori elämässä
jonka kaari tuntuu töksähtäneen oksanhaaraan
Paikallaan,
ja aika seisoo.
Puu yhdessä jumissa, toinen kolmessa
nuori elämässä
jonka kaari ei vieläkään liikahda oksanhaarapesästään.
Jumissa.
Yksi puussa, toinen sängyssä
nuori elämässä
jonka kaari tuntuu töksähtäneen oksanhaaraan
Paikallaan,
ja aika seisoo.
Puu yhdessä jumissa, toinen kolmessa
nuori elämässä
jonka kaari ei vieläkään liikahda oksanhaarapesästään.
The pressure, the wait, the moment
only seconds left 'til you're doomed
or an A student, if you change one letter
I just want to sigh and book tickets to anywhere
move on, experience, learn
not from the numerous textbooks but
The world, the youth, the time
left to be wasted
or used to discover, fall (in love), get up, be broken, heal
I just want to sigh and fly already
Road closed ahead
Do not enter
Wrong way
STOP
A puzzled young woman stops at a crossroads
this time not because she's been told to
but because she thinks everyone should, from time to time
even those who tell others to stop.
Niin monta kokoontumista ilta-auringossa
nuoruuden, ystävyyden ja kemian kanssa
niin monta pitkää yötä tähtien alla
ja harhailuja kotiin maalaistiellä ruohojen kahistessa näkymättömissä
huojuvien kuusenlatvojen takaa kurkottavien tähtikuvioiden alla
että olen menettänyt tajun
muistin, järkevyyden ja pidättyväisyyden
ja laskun taitoineen
Niin monta uutta ja uteliasta silmäparia sumussa
ja halauksia hullun hauskuuden kanssa öisen kylmettyneellä kaupunkiasfaltilla
(joka on kokonaan oma lajinsa)
että olen menettänyt tajun
tylsyyden, ujouden ja varovaisuuden
ja menneen tiukkoine nopeusrajoituksineen
Pilven reuna kuin rautaesirippu
halkaisee sisäisessä kriisissä pyörteilevän taivaan
yhtä harmaana ja raskaana kuin lyijy
kupu, joka peittää tätäkin kaupunkia
Murrosikäänsä kapinoiva ja kipinöivä ilmatila
kääntyy aina lopulta itseään ylös päin katsovia vastaan
ja hukuttaa kuin muurahaiset
I was like a rabbit, she said
afraid of noises, afraid of silence
afraid of others and afraid of herself
Don't talk to me about that time, she said
I wasn't a human then
I wasn't alive, I wasn't living
because hiding is its opposite
Maybe you weren't living
but those years still were your past
and you carry it with you every second
so please, learn to forgive your past self
Muistelen kuin hiostavia tunteja ennen ukkosta
nuoren ja tyhmän potkuja yli
kaiken ennen vallinneen rajan
Pelkään niin kuin pallosalamaa kymmenvuotiaana
kasvojeni kimmoisaan ihoon piirtyviä arpia
naarmuja anonyymistä oksistosta
vain vieraita kieliä läpi posliinitärykalvon
Vaikka pelko on mörkö sängyn alla
sillä särkyneet osat eivät näy vaan tuntuvat
Kukkaseppele häilyväinen aamusumussa
kosteuden läpi leikkaa heleä nauru
hahmojen kokous vasten vesistä siluettia
Vuosittain vaelletaan kaupungeista poispäin
nauramaan nuoruudelle ja sen kanssa
romantiikka ajatuksena hiipii paatuneimmankin ihon alle
ja Suomi kerää kukkia
//Simppeli juhannusruno vain. Iloiset jussit!
Asiattomilta pääsy kielletty
pikkutunneilla takapihan pikkuparkkipaikka
kylmä asfaltti vasten kahta vasta tavannutta
Älliä saa lentää
tällä kertaa pohjoiseen
sillä välin he haluavat elää
Nostan kasvot paikalleen
näkökenttäni eteen, niin etten näe
eikä minua nähdä
Vilkaisen baarin likaiseen peiliin
kohennan hiuksia, lisään huulipunaa
täsmälliset käsivarsien liikkeet
samoissa kulmissa kuin muiden rivissä
Tyttöarmeija poistuu kohti tanssilattiaa
aikataulun mukaan
tekoripsienkin takaa katse osuu viime hetkellä
peilin nurkkaan, enkä tunnista takaisin katsojaa
Tiilikaton reunalla aina välillä
raidalliset jalkapallosukat ja reikä kantapäässä
horjuttaa
Laastareissa sateenkaarta
ja myöhemmin isojen tyttöjen vakavia
silottamattomia arpia hopeatarjottimella
Ja kermavaahtokansi kallistuu aina välillä
Hetkiä laskeutuu hiljalleen
olkapäilleni varoen kuin saattaisin horjua
painonsa alla
Kuinka kasvaisin isoksi ja vahvaksi
kannatellakseni väreitä lihaksissani
jos en saa edes kokeilla
Seinä luistaa selän alla, luuydin tärisee
aliravitsemuksesta
Eivätkä hetket uskalla jäädä
verenkiertoon imeytymiseen saakka
Kaunis kesätaivas laulaa kuin seireeni
kävelen katse tienreunassa
taas uuteen suoritukseen
joka määrittelee minut ihmisenä
Koko nuoruus samaa kuviota
ja viikonloppuna lyhyt irtiotto
kuin minuutin tauko kirjaston lukemisessa
Asfaltin reuna on jo näkyvissä
kun tuuperrun kuumuudesta.
Täydellinen liikkumisen vapaus
yhtä täyteläinen kuin 85-prosenttinen suklaakuorrute kermajäätelössä
saapuu luoksemme vasta nuorena
mutta aikuisena
kun jäätelörahaa ansaitaan vielä kesätöillä
lähikaupassa tai kioskilla
Lyhyt mutta kirkas kevät saapuu
kun ensimmäinen saa neljä pyörää alleen
ja yhdessä me melkein lennämme
kliseiden kasvoja päin nauraen
Haaveksin tuulta vasten
älä välitä, sateenvarjoja kääntyy ja katoaa
mutta vetinen maa ballerinojeni ja tennareidesi alla
ei osaa matkia Atlantista,
siksi että tiedän, luota
sanoihini kietoutuvat etuhampaat aivan
kirkkaassa huulipunassa ja ientä naarmuttavissa hiuksissa
kuolletta kudosta toista vasten
unelmoinko vai uneksinko
Herään lokkeja satavaan taivaaseen
ja olet kylkeäni vasten
suolakiteistä hiekkaa korvanlehdissäsi
punot kaunista seppelettä
josta en tiedä, luota
unettaa vai haavoittaa
Ja on niin vaarallista
ovesta oikealle ohjata ketään
nurkkapaikka ei ole vapaa
niin kauan kuin ylivalotettu keltainen ja taivaansininen
yhdistyvät hiomattomiin pokiin
On vastuutonta
sulkea ovi keuhkottoman takana
niin kauan kuin ikkunan eteinen
muistaa muutaman vuoden takaisen
muutos ei puhumallakaan
saa suojakilpeä haalistavalle
Suoristuneissa hiuksissa viimeisellä
keskiyön junalla musta aukko
imaisee tytön ja passin
Paluuta valoon voi aina yrittää
mutta mustaa silmää ei paeta lopullisesti
Aamuyön juna ja pään sirinä
savuuntuneella kaulan kaarella
rahareiät pistää tanssimaan
silmäpeli ja ryhmäpaine
Lasku on kuin verensokerin
yhtäkkiä, korkealta ja kovaa
vaikka emme edes olleet saavuttaneet pilven reunaa
jota kummasti reunustavat
värikynäviivat kurkusta alas
Koskenlaskijoina tunnemme olomme uhkarohkeiksi
vaikka kun taas neljä nolla kuuden junaan nostamme
koron kerrallaan
huonokin seura käsittää miksi
hame lyhenee eikä päinvastoin
Kulmakarvat ja varpaankynnet
nousevat ekstaasiin
riuhtoen kaiken muun
myös auran ympäriltä
mukanaan korkeuksiin,
ennustamattomuuksiin
pöllyssä ei pysty hengittämään
Silti sen arvoista on joka
huulipunan veto
kunnes toisin tiedetään