Tämä on kuvitteellinen tilanne.
Mutta kaikki voi mennä vikaan -
Tämä on kuvitteellinen tilanne.
Mutta -
Kuvittele, että seisot kolmen tien risteyksessä. Jos valitset niistä väärän, et pääse enää takaisin korjaamaan virhettäsi. Minkä reitin valitset?
Mutta tuohan on - ! ... Mahdotonta, todennäköisesti valitsenkin väärän, pilaan elämäni, kaikki menee vikaan -
Siis: elämä on kuvitteellinen tilanne.
Mutta...
Minun päivissäni on aina vähän saippuakuplien tuoksua
etenkin keväisin
kun hypätään tuntoaisti edellä päin maailmaa
tietäen samojen syklien seuraavan toisiaan
niin kuin aallot, päivä toisensa jälkeen
opimme, rakastumme, vihastumme, vanhenemme, menetämme ja aloitamme uudelleen
Minun päivissäni kaksi pysyy
saippuakuplien ja tuoreen ruohon tuoksu kevätaamuisin.
Walking that way, aren't ya?
Laughing at the same jokes, aren't ya?
Driving on the safe routes and eating at the same restaurant, aren't ya?
Taking selfies, adding mascara and lipgloss, curling hair and getting wasted with twenty-three friends every weekend, aren't ya?
Changing the subject when it gets too deep, aren't ya?
If you answered 'yes' to those questions
and your biggest problem in life is how your hair looks in photos
or if they've run out of your favourite dip in that diner you always go to
Then I'm sorry, but-
You can't count on this kind of test's results, idiot.
Jumissa.
Yksi puussa, toinen sängyssä
nuori elämässä
jonka kaari tuntuu töksähtäneen oksanhaaraan
Paikallaan,
ja aika seisoo.
Puu yhdessä jumissa, toinen kolmessa
nuori elämässä
jonka kaari ei vieläkään liikahda oksanhaarapesästään.
I know I'm doomed to walk
a lonely path
to weep over
mountains on the way of my trembling feet
to smile at
beautiful eyes
of my own success
I know I'm as full of dead cells as you
a lonely path
I know I'm not as full of working ones
mountains behind my bony fingers
to grab, would be the mission
beautiful eyes
the tree tops roof tops ocean tops
I know I'm not capable of swimming
a lonely path
to weep over
I know I laugh quieter than your working one
to smile at
beautiful eyes
would be the mission
A lonely path
beautiful eyes, mountain tops in oceans
a lonely path
between my bony thoughts and your
secure upright position
in front of your new car.
Paperipaino vetten päällä
pintajännite huiskuttaa tuulia
hattujen sota lumpeenlehtien välillä
kiskoo rautakankia sammalpohjasta
Kevään tullen pääskyt luo
verkon majavien padon ympäri
ja joen järven meren vesi nousee barrikadeille
jossa kirputkin tömistävät
Ever
be your reflection written in my tears
of anxiety, fascination and confusion
the deepest of kinds
Ever
may the scent of the thought of you
focus my burning eyes on the incapability to breathe
as my lungs freeze when
Ever
set I my screaming irises on the idea of you
being what I haven't seen yet but
ever will
smell reflecting from your eyelashes of certainty and ice
Pakotan tuntoaistini näkemään
käännän ranneluut kohti maailmaa
istuinluu puistonpenkille, kiharat huolettomasti lapaluulle
reisiluut ristiin ja kahvia ja tupakkaa peukaloluun särkyyn
Pakotan hajuaistini tuntemaan
pakotan näköaistini haistamaan
pakotan kuudennen aistini ajattelemaan mitä en tahdo ajatella mutta ajattelen
ajattelen ajattelen
en uskalla kuulla otsalohkoani peilistä
a j a t t e l e n
kunnes vasara purskahtaa itkuun
Luovuuden lukko
savi valuu hallin lattialle muodottomana
kontrolloimattomana mattona
kuivuvat käteni kurkistusaukkoihin
luu vilkkuu rypyille näivettyneen ihon raoista
Lukko tikittää tehtaan keskiössä
mutta luuni kirkuu kovempaa
Olisin mieluummin onneton siellä
kuin onneton täällä
Melankoliakin maistuu paremmalta merituulen kuljettaessa vieraita tuoksuja
satamakahvilaan viinilasillisen ääreen
ranskatarhuivi ja -korot sekä Camus pettämättöminä asusteina
onnettomuuskin alkaisi tuoksua vastapaistetulta patongilta
Ikuistaa nämä ikkunankarmit
kuulostaa niin viehättävältä
tai karmivalta, riippuu keneltä kysytään
haluaako koskaan koskea maalauksen viereistä
kylmää mutta loppumatonta seinää on
suuri päätös
haluaako nähdä uusiakaan karmeja
ikuistettuna
Sinulla on liian pienet olkapäät
Näytät niin pieneltä
Ruohikkojen säteillessä radioaktiivisinta tummaa vihreätään
tuorean tuoksun huumatessa arkoja hipiöitä
painamme yhdessä tuumin lakit kiharoillemme
Itken nyt
Ehkä olkapääni jaksavat kantaa sitten
kun kaikki paino valahtaa
sydämen varassa kävelemme kohti yksilöllisiä käytäviämme
Ehkä sitten ryhtini pitäisi
Mustaa risua kartanomaista seinää vasten
maksapoliklinikka
tähysimme kaupungin valoja
Dystrofia maisemassa
katukiveykset keskenkasvuisia
ja miinusvuosisatojen kartanomaisuus
kurkkii kulman takaa maksan
polis
kliinikkoja
niin oli mielestämme sietämätön desinfiointiaineen haju.
There I was
wondering how to express myself in the way wanted
I wanted
to write like the names as big as this country
to shout my words' victory
to know to have created something exactly right
Still, there I was
not knowing how to write those words I so much desired to see
the world desired to read
in the end, I came to the realization that
Going there
little by little I have made my way
and then, all of a sudden
all of the years' work explode
as a thousand fireworks inside my mind
Coming there
further and further I move
not slowly anymore
// Jo 200 runoa kirjoitettu tänä vuonna. What.
Jalkaterät vääntyvät polttavan katon
reunan yli kipristellen
kuin kolmivuotiaan sänkymme keskellä aamuvarhaisella
nahka käryää, irvistää
Kuuluuko palosireeni
jalkapohjani sytyttivät varmaan tulipalon
nostan päätä katsoakseni, mutta niska romahtaa
luun sirpaleista kuuluu samanlainen särkymisen ääni kuin lasin
Älä odota, maailma
Jatka pyörimistä,
vellomista, ajassa eteen- ja taaksepäin,
tööttäilyä, ovien paiskomista, vauvan itkua,
lasin särkymistä, kirjojen sivujen kääntelyä,
naurua, puiden kaatumista, mullan heittelyä puuarkulle,
veden kiehumista, sisäänhengittämistä, savuamista,
valojen sammumista, valojen syttymistä
Toivoin kerran
muiden nuorten sinisilmien suuressa joukossa
että "maailma odottaa"
tietänet kuinka korkealta putosin
I just keep imagining
my life-to-be
in a year it all turns around -
throws ice-cold water at me
and hits me with little stones, continuously
until I give up
Unless
I stand straight, hold my head up high
immerse myself in clichés and enjoy it shamefully
And simply do not give up
That's the path I walk daily, in my mind
I just keep imagining my life next year
it's only around the corner, but everything will change
country, language, people, home
will be en français
Before I step on the French autumn leaves
I need to walk this path
trying to figure out ways to avoid the ice
Elä tässä ja nyt, sanovat
loikoillessani riippumatossa kynä kädessä
laatimassa listaa ensi vuonna tapahtuvaa matkaa varten
tulostaessani muuttoilmoituksia ihan vain ollakseni varautunut
vertaillessani lentolippujen hintoja
vaikka nousen ilmaan vasta vuoden päästä
Elä, tässä, nyt
nousen ilmaan, sanon
tulevaisuudessani, joka on tässä, minulle, minun
Juoksen ympäri katuvaloja ja liikenneympyröitä
aina jonkun käteen tukeutuen
kuin roikkuisi pelastusrenkaasta askel askeleelta nivelet rasittuen
Lopulta päästän irti
joka kerta kaadun suihkulähteeseen
eikä pohjalla olekaan kolikoita
