Huuhtelen hiekasta jalkapohjat
lammessa joka vielä jäädyttää
aivan kuin horisontissa sataisi lunta
Heitän kengät ja pitkähihaiset pois,
avojaloin
annan takkuisen tukan riipiä
selän ja olkapäiden ihoa
Vielä haurasta
liian valkoista ollakseen lämmintä
ja silti kädet paljaana istun lammen rannassa
ihmetellen joutsenen poikasten käytöstä
toiset kun nokkivat muita ja unohtavat heti
voisinpa minäkin
vapautua mielestäni ja
silmien liikutuskyvystä
Haituvaa vaille valkoiset
viikset ja verkkainen 80 asteen
pään käännös
pölyisen lasin takana sataa aina räntää
Ostetaanko pikku-Artulle uusi jalkapallo tai hokkarit -
miksei molempia
Voimmehan unohtaa iltateeltä
Aleksanterinleivokset pariksi viikoksi
ja seuraavan kerran sinä kokkaat kotona
Totta
ei tarvitse mennä ulos aina
Siellähän sataa räntääkin
Sinun kätesi
paperista
vuorotellen jäätä ja tulta
Seisot suorassa
viheriöivän pihan yksinäisessä
valoläikässä
ja minä vilkutan niin
kuin ensiluokkalaiselle
Ja löydän sellofaaniin käärityt
kantesi väistyvän illan mustavalkoiselta
kevätnurmelta
jolle sataa nyt lunta
Sinun verisuonesi
rautalangasta
ikuisesti
sykkivät minulle
kaltereiden tuoksua
vaikka luulen tunnistavani uurteet
suupielissäsi kun hymyilet
Lasiasfalttia kahtasataa
rännän valitus ikkunan pintaan
väistyy eilisen pyörteessä
kehää kiertävien hiljaisten
hiutaleiden tieltä
Kuuset routaan hakattuna
vastaanottavat väreillen
kuiskattuja tarinoita
Mutta me jätämme jälke(e)mme
Ja kiihdytämme takapeilissä
Kimalletta indigon ainoalta tähdeltä
katulamppujen viskoessa sädekehiään
hiotun hylättyyn narskeeseen
Pysäytetty talvisatu
mökit hirsineen vuosisatojen rajoilta
ajan kopistessa akillesjänteeseen en
voi seisahtaa
toisin kuin aika
Istumme talvitakkeihin
kääriytyneenä puutuoleilla
Lattiaa valtaa jääriite
lumivyöry
jääpuikkojen koski
Naiset rauhoitellen lapsiaan
kylmettyvät kirkkaassa
aamupäivässä
muutamassa lorussa,
harppausten päässä
Aurinkorannasta
Tahdomme tehdä lumienkeleitä
mutta kurottavat kädet
jämähtävät patsaiksi
sekunteja ennen tulipesää
Säännöllistä spiraalia
savuttava piippu
ja vaaleanpunaiset laudat
Takanaan upottava
kahdeksikkotaivas ja pohjantähti
loitommalla kuu arvoi hiljaa
ja vasta happeen heränneen
tytön epätasaiset haronnat
suoraan eteenpäin
Jäisen lumisilla mukulakivillä
alan vihdoin (melkein) uskoa satuihin
Tähdet lumesta
loistonsa menetettyään
satavat olkapäillemme
Taakka potenssiin ääretön
sitoo hiuksemme valkoiseensa
Nauravat pikkutytöt
hyljeksivät tietoisuuttansa
riehuessaan epäonnistuneisuuden lumilinnoissa
Kaivautuvat aina vain syvemmälle
kunnes naiivi innostus jäätyy
