Minua huimaa
kun katson ylös enkä näe muuta kuin loputtomasti taivasta
kun yritän seurata ohi vilahtavia puunrunkoja auton penkillä
kun pimeällä konduktöörin jalat sopivat junan ikkunassa raiteille
kun nousen, kun istun, kun herään, kun nukahdan
Minua huimaa
maailma, sillä universumi on biljoonittain tähtipölyä
hiukkanen ehkä hieman suurempi kuin Aurinkokuntamme
erottuisi valtavasta massasta
joka on huimaava kaikessa välinpitämättömyydessään,
mahdottomuudessaan,
salaperäisyydessään
Minua huimaa
tämä sirunen alkuaineita, jota kutsumme maailmankaikkeudeksi
huimaavan laaja kokonaisuus ehkä onkin
vain pölyhiukkanen lasiaisellasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti