Niin monta kokoontumista ilta-auringossa
nuoruuden, ystävyyden ja kemian kanssa
niin monta pitkää yötä tähtien alla
ja harhailuja kotiin maalaistiellä ruohojen kahistessa näkymättömissä
huojuvien kuusenlatvojen takaa kurkottavien tähtikuvioiden alla
että olen menettänyt tajun
muistin, järkevyyden ja pidättyväisyyden
ja laskun taitoineen
Niin monta uutta ja uteliasta silmäparia sumussa
ja halauksia hullun hauskuuden kanssa öisen kylmettyneellä kaupunkiasfaltilla
(joka on kokonaan oma lajinsa)
että olen menettänyt tajun
tylsyyden, ujouden ja varovaisuuden
ja menneen tiukkoine nopeusrajoituksineen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti