En ole kuollut tai unohtanut Quotidiennea, olen vain irvistäen vietellyt runotonta kautta. Vieläkin odotan, että saisin sanoista kiinni.
Tänään ajattelin jotakin hassua. Olin ennen se alakoululaistyttö, joka luokkaretkellä aina jätti rahat bussiin, eikä sitten pystynyt tekemään matkamuisto-ostoksia. Nykyään katson työkseni, miten ne lapset, jotka eivät unohtaneet rahapussejaan, törsäävät ahnaasti. Ympyrä sulkeutuu.
That's the closest you'll get, for now.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti