tiistai 3. kesäkuuta 2014

Shaaliaan katsomatta

Kuin aavistus ihmisestä
ihonsa hohtaa tummentuvaa pensasaitaa vasten

Onnistuisi jos yrittäisi nähdä läpi
Niin epäluonnollisena

Värit kirkastuvat liikaa ja katoavat sitten kokonaan
kun häilyväreunainen siluetti istuu puutarhatuolille
varjot venyttelevät

Haukotellen henkäys entisestä elämänvirrasta
astelee arvokkaasti hyvästelemättä
pois jottei lanka hiutuisi keskeltä sadaksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti