Kesäsade
iski höyryävään asfalttiin kuiskauksen
valloittavasta tyhjyydestä
Kotimatkat pimeässä
Haaveilu ikkunalasia vasten pisaroiden
raapiessa koskematonta ihoani
Ja vasta syksyn huokaistessa
kalsean puuskan totuutta
hämärään kietoo
korkkiruuvikiharat
Edetessäni katselen
Sen kivisen polun lammikoita
joita suojelee ymmärrykseltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti