I have heard from all the love songs
that love hurts
and thought for a moment
if it's worth the time spent suffering
always said, of course
Here I am
my own emotions are killing me inside
my own veins and cells
all made of the same matter as the one
and still I can't reach the galaxy I breathe
from a distance
The very same
that burns my lungs slowly
just after letting you smile because of the fallen one
Hours slowly slipping away from me
like his bare feet in the morning
against the cold wooden floor
when he was trying to surprise me
As that time is, soon will be this too
over
those memories grow a golden wrap around themselves
as I go on forgetting details
hour after hour
Still I lie
and haven't found anything comparable to that time
he was still
A confused girl walked on the streets of a little city
romanticizing every sound of her steps, even
as she always did while not listening to her brain
Confused about the fact that it wasn't raining
about late nights in the heart of that little city
where she had met so many new faces and forgotten their names immediately
and confused about the fact that
the brown-haired guy playing the guitar
in front of a romanticized café
looked nothing like the dozens whose names she had forgotten
For once
she thought she would remember his name
upon a time
The loud silence
of the smile in your eyes
somehow reminds me of children
who know nothing about the world
they have been abandoned to
Their eyes glow, think and smile
simultaneously, because they know so little
and question nothing
and when they learn more
their eyes lose their color
Sanotaan että se on tähtiin kirjoitettua
epäoikeudenmukaisuus ja surulliset loput
seuraavat toisiaan toisin kuin tähdet
Kuin lumelääkettä
niille jotka eivät kykene kyynisyyteen
Tähdistä ei voi löytää juonta
mutta oman ihosi juonteista
päättele, näetkö kirjaimia
vai vain kirjoittajan
Katson sinua tuntematta
kateutta, kiintymystä, vierautta
ilma liimaa olkapäät yhteen sanomatta selvää
Merkkiä etsin puunrungoista ja sormien nivelistä
kaatumatta harhailen, mutten tunne
kipua
kun löydän, haluan takaisin
Kukkaseppele häilyväinen aamusumussa
kosteuden läpi leikkaa heleä nauru
hahmojen kokous vasten vesistä siluettia
Vuosittain vaelletaan kaupungeista poispäin
nauramaan nuoruudelle ja sen kanssa
romantiikka ajatuksena hiipii paatuneimmankin ihon alle
ja Suomi kerää kukkia
//Simppeli juhannusruno vain. Iloiset jussit!
Asiattomilta pääsy kielletty
pikkutunneilla takapihan pikkuparkkipaikka
kylmä asfaltti vasten kahta vasta tavannutta
Älliä saa lentää
tällä kertaa pohjoiseen
sillä välin he haluavat elää
Tiilenpunaista ja sähköstä salama
yhdestä nuotista syöksyvät suljetuille luomilleni
siitä, jota seuraa raiteiden kalke ja rytinä
Ihon alla ei edes kylmyys vaan pahempi
raajani seisautetaan mutta voin tuntea
jokaisen vihlovan henkäyksen
sisään ja puudun
Olisiko pitänyt
Nostan kasvot paikalleen
näkökenttäni eteen, niin etten näe
eikä minua nähdä
Vilkaisen baarin likaiseen peiliin
kohennan hiuksia, lisään huulipunaa
täsmälliset käsivarsien liikkeet
samoissa kulmissa kuin muiden rivissä
Tyttöarmeija poistuu kohti tanssilattiaa
aikataulun mukaan
tekoripsienkin takaa katse osuu viime hetkellä
peilin nurkkaan, enkä tunnista takaisin katsojaa
Vaahteranlehtiä sähkölinjalla
ja juonteikkailla oksilla johtoja kuin kyitä
puukiipijä juoksee runkoa ylöspäin nopeammin
kuin tuulenpuuska vieressään
Juurakossa koivuntaimi ei yletä
eikä kerää edes pikkulintuja
kasva, kasva teelikamentten
Arvaa mitä?
Arpaonni ei suosinut sinua tänään
mutta ehkä ensi kerralla
luulisin, jos horisontti keikkaa
Leppäkertunpunainen sadetakki vedenpintaa hipoen tyttöhyppelee
kynnenpalasia leivänmurujen tilalla
siro polku kiemurtelee pilkahtelevien kumisaappaiden jäljessä
Risteys yli, toinenkin
suojatie on kilpailu
kumpi jalka ensin perillä
Harjakattojen ylle huomaamatta
kumpuilee savupilviä
kuin aaveita, pienet kasvot kohti hukuttavaa harmaata maljaa johon
katoaa
-
Katkenneet kyyneleet satavat rankkaa
kohtua kohti
tuhkaisia seinämiä
85 vuotta kiinni yhdestä onnenpotkusta
todellisuudessa se ei ole mitään onnea
vaan lasinsirpaleilla avojaloin juoksua
henkesi edestä aloita siis sinäkin
alkava elämäsi päästä
Tiilikaton reunalla aina välillä
raidalliset jalkapallosukat ja reikä kantapäässä
horjuttaa
Laastareissa sateenkaarta
ja myöhemmin isojen tyttöjen vakavia
silottamattomia arpia hopeatarjottimella
Ja kermavaahtokansi kallistuu aina välillä
Jäätiköt eivät sula takapihalle
lapsuuskodin mansikkamaa tuoksuu yhtä raikkaalta kuin 40 vuotta sitten
ja naapurikin vahaa uutta urheiluautoa aamuisin
Tytöt kaikissa lipputangoissa
värittävät hevosten kuvia
äitien nojatessa ikkunalautaan esiliina läikikkäänä luuloista ja pettymyksistä
vanhemmat sievässä ringissä haluavat vain
lapsilleen samanlaiset nostalgiakertymät kuin itsellään
Valintatalon muovipusseista, jauhelihapihveistä ja ilta-ajeluista
Muutama kasaa hiuksensa
tiukasti kiinni todellisuudesta
ja puraisee arkisempaa omenaa
