Maailmankeinu

Arven lailla
varjot katkovat
puuteroitua ihoa
joka kalpenee metrien kuluessa

Suortuvat tuoksuvat suolaisilta
vaahtopäiltä
ja katoavalta iltapäivältä
niin kuin ennenkin
nukahdan ohi kiitäviin puihin

Lattianrajasta

Kuin ruumishuone
graniittinen käytävä
kiintopisteenään heiluriovet
syö ohiajavien heijastuksia

Sementti ja hehkuvat rivistöt
katossa josta läpi
pyrkivät niin vanhemmat
kuin karkeilla viimeisillä
lakanoilla kalpeilevat

Helikopteri rapatun kuution yllä
syöksee lamaannusta
sähköiskuina sormenpäistä
varpaisiin joista reunimmaisesta
roikkuu pahvilappu

Tyhjiö

Umpikuja
hieroglyfiviidakon laidalla
ja toisella

Tyttö ajovaloissa
itseään takaa
porrastaa tajuntaansa
kohti suonsilmää

Ennen hapenpuutetta
niiaus, hymy, hiusten heilautus
ja herään onnellisena

Lumikin lasiarkun alta

Kukkaset tallottuna
pyöristyneiden kynsien paikoille
kasvavat sääret ovat nyt menettäneet
luunsa joihin ennen saattoi
luottaa valtameretkin

Helium

Lasilla häilyväinen
aamukastetta
pirskotteleva riisipaperilamppu

Juhannusyön kovertamalle
kuumeiselle otsalle

Kivet sidon hehkuviin
helmoihin
vappupallon naruista
johdot

maahan (polttaa)
mielelleni rauha
ja korkein levottomuus
liituraitapuvun povitaskuun

Eikä lasikenkä enää sovi

Hengitystiet värähdyksestä
protestoivat lakolla
iltaisin yhä uudelleen
pyörähtäessäni, venyttäessäni

Kultaraaminen peili
jämähdyttänyt kaikkitietävän
silmänsä kalvenneeseen
marrasketeen

Ken on kaikkein -
kuin Zelda ja Anna

ja mustenevien verkkokalvojen
varassa astun päkiöille
ylemmäs, ylemmäs

ja uudestaan

kuin joutsenen kaula minä
taivun ja särjen
aistikkaan nilkan asteluvun

Keskipäivässä kylmettyneet

Istumme talvitakkeihin
kääriytyneenä puutuoleilla

Lattiaa valtaa jääriite
lumivyöry
jääpuikkojen koski

Naiset rauhoitellen lapsiaan
kylmettyvät kirkkaassa
aamupäivässä
muutamassa lorussa,
harppausten päässä
Aurinkorannasta

Tahdomme tehdä lumienkeleitä
mutta kurottavat kädet
jämähtävät patsaiksi
sekunteja ennen tulipesää

Liian kirkkaan ruohikon

Kevään toiseksi viimeinen päivä
istun nurkkapaikalla
hymyile, naura, juttele

Tornado keuhkoputkissani
raakojen oksien sormet riipivät ihoa
sisältä ulospäin

Vilkuilen kellotaulua ahnaasti
yksityisjokeni virratessa
vuolaasti vastapäivään
ja naamioni kestää
aina huomiseen

Pelkään tosin
lämpöhalvausta kasvihuoneen
kulmassa yksin
sillä minuuttieni maraton
juoksi ohi unieni

Kangastus

Kuljemme tangoneliössä
valheellisesti eteenpäin

hidas, hidas, nopea, nopea

Kiirehtien laulamme
juostessamme
kohti onnemme leikkipuistoa

pyörii, pyörii

Kellohameeni lumous
ja kiharoiden hypnoosi

ja pohjaton perhosvalssi
emmekä yhdessä
aio muuttaa näkymättömästä kylästämme

Narkolepsia

Jäässä hautakammiossa
maan tomusta olette tulleet
palatkaa tuomioonne

Saparot kylkiluista
katseen keveys käden heilautuksesta

Kylkiluu istuu kannolla
ja sanoo synnyttäjälleen
että haluaa olla samanlainen
kuin ensiksi luodutkin

Äidit värisevät pakkasessa
Miksi teette tämän lapsillemme
epätasa-arvon jumalat
Emme käsitä
uskon epidemiaa

Ette ole vieläkään nähneet
ristin rokotuksen sivuvaikutuksia

Talvi-idylli

Säännöllistä spiraalia
savuttava piippu
ja vaaleanpunaiset laudat

Takanaan upottava
kahdeksikkotaivas ja pohjantähti
loitommalla kuu arvoi hiljaa

ja vasta happeen heränneen
tytön epätasaiset haronnat
suoraan eteenpäin

Jäisen lumisilla mukulakivillä
alan vihdoin (melkein) uskoa satuihin

Junasta

I

Piirrän taskulampulla
kolminkertaiseen lasiin
minä kävin täällä

Sähkönsininen välke hangessa
kiihdyttäessämme sataseen
selkä menosuuntaan

Hetken liukuva tasaisuus
särkyy odottaessani nurkkapaikalla

Ei saa avata ovia
Liukastumisvaara

II

Välke jatkuu
mutta välähdys vatsanpohjassa
vanha tuttu, jälleen kutsumaton
vieraus
kuiskaa heiveröisesti

Menenkö oikeaan suuntaan

vai istunko varajunassa
sitkeästi
liimatut pisarat poskilla

vain sen takia
että uskallus on ehtyvä luonnonvara

Mustelmaisema

Vielä lapsi
mustelmilla
kutsutaan murrosikäiseksi
eiliseltä ja huomispäivältä

Koivunlehtiä letissään
haparoivat askeleet
kirkkaissa kumisaappaissa

Ehkä jo huomenna
kasvat liian nuoreksi
iltaiset maapallon syleilyt
ja syljeskelyt
kutistuvat liian vanhoiksi
sinulle
joka lupasit pysyä tuollaisena

Ajaton riittämättömyys

Ajaton riittämättömyys
ääretön alemmuus
ikuinen paremmuusvertailu

muodostavat crescendoja

Korkolaput syöpyvät vuorotellen
Lohduton kilpakävely
raastaa mielekkyyden hienoksi
kunnianhimoksi ja tavoitteellisuudeksi

Taputatko olalle vielä
kun heitän aamuvitamiinit jyrkänteeltä
jotta ehtisin olla elämättä

kun huuhtelen vauhtiviivat
jotta pysähtyisin tietämättömyyteeni
kiivitäkseni paremmaksi
kelpaavaksi

Maanjäristys

Suihkulähteet
hämärtyvässä huoneessa roikkuen
keinuttavat vuorta

Lintujen reitillä
loisteputkilamput sadettimia
tulvii

Pisaraparvet
laskeutuvat molliin,
sateenkaaret diminuendoon

Ilmakehä kylkiluiden välissä
nousen ylös taas

Lumilinna

Tähdet lumesta
loistonsa menetettyään
satavat olkapäillemme

Taakka potenssiin ääretön
sitoo hiuksemme valkoiseensa

Nauravat pikkutytöt
hyljeksivät tietoisuuttansa
riehuessaan epäonnistuneisuuden lumilinnoissa

Kaivautuvat aina vain syvemmälle
kunnes naiivi innostus jäätyy