I fear losing the ability to write
due to excessive studying
too long nights of reading
and trying to remember everything, not to use my own rational thinking
I fear forgetting the pleasure of writing
due to giving in to society
in all its certainty of being right
this is what everybody has to do
for the rest of our lives we will obey
I fear letting my will go
dropping power and donating brain cells
for society's sake, imagine,
that is not an irrational fear after all
Exhausted, exploited sense
caused a headache
now I feel like screaming in the night
of cold war in my veins
Sensibility was buried weeks ago
if I get through this, maybe I can dig it up again
and hope it's still alive
Drifting, watching as the roses wither
their tempo catches on me
hair grows longer until it drops off
leaving my scalp freezing in its age
My forehead is drawn towards the grass
eyes can't take light anymore
the sun throws whispers onto my skin: now it's the time
to fall asleep with the roses
The pressure, the wait, the moment
only seconds left 'til you're doomed
or an A student, if you change one letter
I just want to sigh and book tickets to anywhere
move on, experience, learn
not from the numerous textbooks but
The world, the youth, the time
left to be wasted
or used to discover, fall (in love), get up, be broken, heal
I just want to sigh and fly already
Imperial pressure on every girl's and boy's shoulders
weak or strong, they will have to hold
ink pouring on the paper
in the reality and
literally, in your worst nightmare
Anonymous necks cramping
wrists starting to lose their grip and forget their only mission
to get through this 6-hour hell alive
I wouldn't want to live on this planet anymore
if large masses of people started to understood their insignificance
if wars were worn out like socks
if the environment began to mean something to everyone using it
I don't want to live in a cliché,
in a dream, in a fairy tale,
in the impossible
I quite like lying to myself and thus belonging to humankind
and continuing to think a single person's thoughts mattered anything
No mutta eihän diktaattoreita enää ole,
naurahtavat ihmismassat
kiiltävien autojen nahkapenkeiltä ja uima-altaiden reunalta
Egyptistä, Espanjasta, Chilestä, Australiasta
kiehtovaan kulttuuriin tutustutaan syömällä hotellissa kahden viikon jokaisena iltana
Enää ei eletä maailmansotien aikaa,
kertovat sivistyneet ja taputtavat päähän rohkaisevasti
kirjautuessaan sosiaaliseen mediaan ja selatessaan tuoreimpia uutisia
Opiskelijat kärvistelevät lopputenteissään yrittäessään kuumeisesti
väännellä sanoja miellyttämään tarkistajia
Nukkehallitus on osuva nimi
mutta milloin otetaan käyttöön termi nukkekansa?
Juosta rantavedessä järveä ympäri
auringon kullatessa pohjan hiekan yhtä kauniisti kuin muistot
Antaa valkoisen kesämekon ohuen kankaan kastua helmoista
omaan tahtiin
Maata takapihan ruohokentällä raajat levällään kuunnellen luonnon levyjä
(ja huiskien sietämättömiä hyönteisiä)
Kuiskata hyvää yötä ja huomenta määrittelemättömän ajan pikkusiskojen korviin
valkoisten kankaiden ja aamukahvisaavillisten ei tarvitse loppua
Kävellä vapaana itse ostetussa vaatekerrassa
kaupungissa jossa ei asu sukulaisia
Olla vieras lapsuudenkodissaan ja isovanhemmilla
Päästää vihdoin irti kahdentoista vuoden ovenkahvasta.
I would like to remember
the trees and flies of people's eyes
the moors of youth where hours were spent
the colourful bloom of boredom
accompanied by all the still moments enjoyed
A rush of words and images fills my steps
as I struggle to come across as comprehensible
Epäreilua, kohtuutonta, huonoa tuuria
jokaisen tulevan jalanjäljen määrittää tämä tunti
tulokset kaatelevat kahdeksantoistavuotiaita ympäri maata
pettymyksiä, kyyneleitä, miksi välitän näin paljon
Polku saattaa umpeutua tunnin suorituksen takia
aivosolut kiehuvat ja liha sormenpäissä tärisee
jos vastaan väärin, tieni kääntyy väkisin alamäkeen ja putoan kovalle
Tulokset mykistävät ympäri maata
kahtena kuukautena vuodessa.
Syyskuinen laiturin harmaantunut yhtäkkinen
loppu kelluu auringonlaskun maalaamalla samettisella vedellä
pintansa melkein houkuttelee rikkomaan
petollisuutensa viskoo kylmiä väreitä
Vai onko se vain päivä päivältä viilentyvä ilma kurkkuni ympärillä
puristuksensa melkein houkuttelee itkemään
ei, olen vahva ja katson saunan ikkunasta vihreään metsään enkä uhkaavan synkkenevään taivaaseen
joka loputtomuudessaan aina heittää menneisyyteen
Haluan elää niin kuin ranskalaisissa elokuvissa
kokoontua suloiseen puutarhaan hohtavan valkoisen pöytäryhmän ympärille
sisarukset, serkut, isovanhemmat, ystävät ja ystävättäret
lapsikatraat ja koirat
Vaihtaa kuulumiset salaatin ja valkoviinin äärellä
viljellä pisteliästä sarkasmia jota ranskalaiset eivät muka ymmärrä
ja myöhemmin peitellä lapset nukkumaan mutta kolistella silti tiskejä korkokengissä
ja soittaa nostalgisia nuotiolauluja lapsuudesta
halailla siskoja ja ystävättäriä
sulassa sovussa kunnes esirippu laskeutuu
Alaluomi laskee valkoista rajojen ulkopuolelle
menetän happea
ripset kihartelevat vastuuta pakoon
liian painava rajojen sisäpuolelle
Väritän iiristä verenpunaisella
kunnes sattuu virhe
ja rajat sekaisin alan sokaistua
törmään tiiliseinään joka maistuu hammasraudoilta
tuntuu tältä.
Building our future
in one month, one week, one day, six hours
they call us a group
we call ourselves individuals who fight for what they want
Like success, opportunities, life, parties
that is all we want from our last year
not exhaustion and a need of a gap year
Revelations, revolutions
all can happen in a day, an hour, a minute
in a foggy night or a fizzy drink
And then she comes back home
bruised, a little ashamed
but as a winner of a coup.
