Kuin aavistus ihmisestä
ihonsa hohtaa tummentuvaa pensasaitaa vasten
Onnistuisi jos yrittäisi nähdä läpi
Niin epäluonnollisena
Värit kirkastuvat liikaa ja katoavat sitten kokonaan
kun häilyväreunainen siluetti istuu puutarhatuolille
varjot venyttelevät
Haukotellen henkäys entisestä elämänvirrasta
astelee arvokkaasti hyvästelemättä
pois jottei lanka hiutuisi keskeltä sadaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti