Sinä näytät siltä ettet mene rikki

Sinä näytät siltä, ettet mene rikki

Kellertävän ihosi pudokkaat talvehtivat karheilla lakanoilla
kuin lumikit
Luunpäät peittyvät sileään nahkaan, joka sulana suojaa niveliäsi

Et taipuisi tuulessa,
kalvomaista ihmisenpintaasi ei läpäisisi kurjenmiekka
Silti sinun selkärankasi kumartelee
ja sinut kannetaan kylpyhuoneeseen.

With roses on her eyelids

Drifting, watching as the roses wither
their tempo catches on me
hair grows longer until it drops off
leaving my scalp freezing in its age

My forehead is drawn towards the grass
eyes can't take light anymore
the sun throws whispers onto my skin: now it's the time
to fall asleep with the roses

When autumn arrives

An old lady on this busy street once
while I was walking forward, blindly
reached out to me and said

Young girls like you should know -
Do you want to know, my dear?
I shall tell you your future - or anyone's:
If all goes well for an amazingly long time
prepare for this all to come crumbling down
And it will always be a beautiful summer day, my dear

Well, it wasn't that much of a summer day for me
For me, it will always be the first day of autumn
No matter how many times I have listened to this old lady
my life still falls apart

Grand lie II

Lying on a hospital bed
slowly sinks into the ocean
of hopelessness
someone's grandmother, almost existing

Nurses come and go
while I sit against the cement
trying not to give in
to the kind of thinking they like
to spread to the innocent
smiling

I don't know her drying body
never seen, and no one else will either
because no one cares anymore
about a malfunctioning piece
of nearly forgotten memories
and mean words of tiredness and anger

risen from the ashes
of the Great Disappointment
aka her story's last page

Go ahead and live your life
you're young and you need to have fun
and you have your own grandparents you'll have to look after

Minds of the evening, thinking grey
now living in a fear of the point
where their one weekly visiter
keeps saying "it's going to be allright"
when even the falling walls know that's a lie

Without doubt they will
once waver on those harsh sheets
singing the song of still breathing

and begging for one person, anyone
to speak and live the ghosts silent

Shaaliaan katsomatta

Kuin aavistus ihmisestä
ihonsa hohtaa tummentuvaa pensasaitaa vasten

Onnistuisi jos yrittäisi nähdä läpi
Niin epäluonnollisena

Värit kirkastuvat liikaa ja katoavat sitten kokonaan
kun häilyväreunainen siluetti istuu puutarhatuolille
varjot venyttelevät

Haukotellen henkäys entisestä elämänvirrasta
astelee arvokkaasti hyvästelemättä
pois jottei lanka hiutuisi keskeltä sadaksi

Grand lie

Lying on a hospital bed
slowly sinking into the ocean
of hopelessness
someone's grandmother, almost existing

Nurses come and go
while I sit against the cement
trying not to give in
to the kind of thinking they like
to spread to the innocent
smiling

I don't know her drying body
never seen, and no one else will either
not anymore
because who cares about a malfunctioning
piece of nearly forgotten memories
and mean words of tiredness and anger
risen from the ashes
of the Great Disappointment

Go ahead and buy that alluring new phone
you have your own grandparents
now living in a fear of the point
where the one weekly visiter
keeps saying it's going to be allright
when even the falling walls know that's a lie

Without doubt they will
once lay on those harsh sheets
singing the song of still breathing
and begging for that one girl to convince the others
to believe her work needs to be done

Ennen kuin tammikuun tuuli jähmettää

Haituvaa vaille valkoiset
viikset ja verkkainen 80 asteen
pään käännös
pölyisen lasin takana sataa aina räntää

Ostetaanko pikku-Artulle uusi jalkapallo tai hokkarit -
miksei molempia
Voimmehan unohtaa iltateeltä
Aleksanterinleivokset pariksi viikoksi
ja seuraavan kerran sinä kokkaat kotona
Totta
ei tarvitse mennä ulos aina

Siellähän sataa räntääkin

Jalat pois pöydältä

Jalat maassa
on hyve tiukassa pitää
kuulee kahdeksankymppisten sitruunahampaista
teekutsuilla hillittyjen
vaaleanpunaisten leivosten takaa

On soveliaisuutta vastaan väittää
että jalat eivät ole kiinni tukevassa
vaan laskettu alas
ikään kuin kelluisimme kaikki
sitruunankeltaisilla uimarenkailla

Elämäntarina

Pelastakaa tiikerit
valaat ja kastemadot
ja sotien jalkoihin tallatut
viattomat lapset

Kymmenvuotias takertuu nilkkoihinsa
upottavan sohvan nurkassa
ihmetellen ikkunantakaista
liikettä itse pysähtyneisyyden
vankina sillä on aina
liian pieni kaikkeen

Vanhus takeltelee avaimenreiän kanssa
kävelykeppikin valahtanut
seinää myöten sinne minne
valkaistut toiveetkin hylätään
ja tärisevät kädet ovat aina
liian vanhat kaikkeen

Teini-ikäisenä kaikki on mahdollista
mutta liian kaukana
taskurahan ja kioskin tuntipalkan
ulottuvista
ja tiikeripehmolelutkin
on jo sullottu varaston valottomuuteen