Ever

Ever
be your reflection written in my tears
of anxiety, fascination and confusion
the deepest of kinds
Ever
may the scent of the thought of you
focus my burning eyes on the incapability to breathe
as my lungs freeze when
Ever
set I my screaming irises on the idea of you
being what I haven't seen yet but
ever will
smell reflecting from your eyelashes of certainty and ice

Lukko ja haava

Luovuuden lukko
savi valuu hallin lattialle muodottomana
kontrolloimattomana mattona
kuivuvat käteni kurkistusaukkoihin
luu vilkkuu rypyille näivettyneen ihon raoista

Lukko tikittää tehtaan keskiössä
mutta luuni kirkuu kovempaa

Dystrofia

Mustaa risua kartanomaista seinää vasten
maksapoliklinikka
tähysimme kaupungin valoja

Dystrofia maisemassa
katukiveykset keskenkasvuisia
ja miinusvuosisatojen kartanomaisuus
kurkkii kulman takaa maksan
   polis
      kliinikkoja
niin oli mielestämme sietämätön desinfiointiaineen haju.

Olla kartalla

Pää pyörällä kävelen sikin sokin maailmankarttaa
vaikka tiedostan, en seiso korttelin korkeimmalla katolla ja julista
vaikken löydä askelmerkkejä sokeana, ne ovat siellä

enkä silti uskalla nojata

tätä lukkoa en haluaisi avattavan
vaikken seiso korttelin korkeimmalla katolla

Dictate

No mutta eihän diktaattoreita enää ole,
naurahtavat ihmismassat
kiiltävien autojen nahkapenkeiltä ja uima-altaiden reunalta
Egyptistä, Espanjasta, Chilestä, Australiasta
kiehtovaan kulttuuriin tutustutaan syömällä hotellissa kahden viikon jokaisena iltana

Enää ei eletä maailmansotien aikaa,
kertovat sivistyneet ja taputtavat päähän rohkaisevasti
kirjautuessaan sosiaaliseen mediaan ja selatessaan tuoreimpia uutisia
Opiskelijat kärvistelevät lopputenteissään yrittäessään kuumeisesti
väännellä sanoja miellyttämään tarkistajia

Nukkehallitus on osuva nimi
mutta milloin otetaan käyttöön termi nukkekansa?

Y equals minus Earth

Broken wings, trash, ultraviolence
x equals zero minus six feet under
headstones from the Middle Ages

Equals
all as possible, right?

Eteisvärinä

Mieliala kuin vuorovesi
tai viallinen kesäkukka, joka ei osaa sulkeutua valon vetäytyessä
ja kohta sireenit kirkuvat taas

Stressi, sydäntä kiehuttava ilo, sisälmyksissä vellova pohjaton suru
jännitys poreilee hiussuonissa sähköiskuina
valkosolut täryyttävät neulanreikiä suonenseinämiin tatuoinniksi

Sodassa itseään vastaan
neulat lopulta osuvat hermoon

Puolikas valo

Hän tapasi nauraa tavalleni sanoa valoa puolikkaaksi
ja kertoi hyvät uutiset hymyilemättä edes vienosti
mutta virnisti aidosti epäonnistumisilleni
tai hetkille joina sai näyttää pätevyytensä maailmalle
joka tietenkin kumarsi hänelle kuin Mekalle

Usein hän löi iloisuuden lattialautojen kapeisiin rakoihin
ennen kuin se ehti juurtua mieliimme
hän dominoi kaikkia meitä, nuorempiaan
myöhemmin myös itseään vanhempia

Mutta koskaan hän ei tappanut motivaatiota
yrittää kovemmin, mistä seuraa aina jotain ylevää
kuten täysien pisteiden esseitä, joista ei herunut edes hymyn puolikasta

Kiilu, kiilu niin paljastut

Kun kuulen koirien haukkuvan vastarannalla
ilosta ja tottumuksesta
kirkuvien lasten hyppivän laiturin päästä
äitien hymyilevän auringonsillalle

pysähdyn väkisinkin
kuin migreeni liplattavat laineet rusikoivat silmieni kiiltoa
tuska joka ei lähde järjestä vaan biologiasta
työntää ruskettuvan ihoni soran alle.

Hän hukkuu sokean silmiinsä

Hän sanoo ettei osaa kirjoittaa kauniista
vain kauniisti
kovaa vasten istuen katsoen kaunista joka saa kyyneleisiin

Hän on ainoa jonka tiedän nauttivan
masokismista ja narsismista tiedostaen
lautalattian ja auringon dominoivan idyllin satuttavuuden
kipupisteet kaiverrettuina kutiavaan holvikaareen

Jalkapohjiin asti hän tiedostaa ja satuttaa
aina vain uudelleen samasta syystä
kontrolli ja valta, hallinta yli laavalaakson
viehättää kuolettavasti

Ceci n'est pas une pipe

Kauneus herättää minussa melankoliaa

Ehkä koska tiedän etten pysty ikinä ylittämään sitä mitä näen

Tai pelkään nauttia näkemästäni
koska se on katoavaista
oikeastaan vain kuva verkkokalvollani
siitä, mitä oikeasti ehkä on
hetken aikaa

tai koska tiedän alitajunnassani ettei se ole aitoa
pinnallinen kauneus, jonka takana on aina varjoja
toinen toistaan synkempiä
eikä siinä ole mitään mihin tarttua
toisin kuin vanhassa ystävässäni melankoliassa

Mustavalkoista

Aurinko pilkkii
kengänpainaumat sorapihassa heräävät
ja nukahtavat säännöllisen epäsäännöllisesti

Melkein kuulen heliumin
ja laajenemisen kumun joka kuitenkin hukkuu
kuusimetsän varjojen hautaan

Kun palaan, en löydä

Katson sinua tuntematta
kateutta, kiintymystä, vierautta
ilma liimaa olkapäät yhteen sanomatta selvää

Merkkiä etsin puunrungoista ja sormien nivelistä
kaatumatta harhailen, mutten tunne
kipua
kun löydän, haluan takaisin

Miten ihminen toimii

Jäätiköt eivät sula takapihalle
lapsuuskodin mansikkamaa tuoksuu yhtä raikkaalta kuin 40 vuotta sitten
ja naapurikin vahaa uutta urheiluautoa aamuisin

Tytöt kaikissa lipputangoissa
värittävät hevosten kuvia
äitien nojatessa ikkunalautaan esiliina läikikkäänä luuloista ja pettymyksistä
vanhemmat sievässä ringissä haluavat vain
lapsilleen samanlaiset nostalgiakertymät kuin itsellään
Valintatalon muovipusseista, jauhelihapihveistä ja ilta-ajeluista

Muutama kasaa hiuksensa
tiukasti kiinni todellisuudesta
ja puraisee arkisempaa omenaa

W/E

I don't know where we're going
I don't know where 'we' came from
and I don't know where I want us to go

Before you become we with someone else
I must find out
would our footprints match
or crash in the middle of the kitchen floor
and could I be we like this with someone
else

and could I stay as a letter

Ja eyelineriin tuhraantuu loput sarastuksesta

Silmät mustana kiitää korkeammalla ja
renkaat savussa näkee nopeammin ja
ystäväpiiri sormenpäissä tietää enemmän

Nyt on kiire, en ehdi puhua
tai sanoa hyvästejä
mutta WhatsApp-keskustelu on prioriteetti
sanon kyllä arvoikseni lähimmäisenrakkauden
luonnon ja perheen

onhan niin paljon tehty, kun jaksaa
heittää huomenet joka ikinen aamunsarastus
ja kirjoittaa Isoilla Alkukirjaimilla vanhemmille

Tai haavoilta

Haaveksin tuulta vasten
älä välitä, sateenvarjoja kääntyy ja katoaa
mutta vetinen maa ballerinojeni ja tennareidesi alla
ei osaa matkia Atlantista,
siksi että tiedän, luota

sanoihini kietoutuvat etuhampaat aivan
kirkkaassa huulipunassa ja ientä naarmuttavissa hiuksissa
kuolletta kudosta toista vasten
unelmoinko vai uneksinko

Herään lokkeja satavaan taivaaseen
ja olet kylkeäni vasten
suolakiteistä hiekkaa korvanlehdissäsi
punot kaunista seppelettä
josta en tiedä, luota
unettaa vai haavoittaa

Yksisuuntaiselle

Jos en nouse
näkyviin toiselta puolelta
menen varmastikin kiertotietä

maapalloa
tallaavat aina käsi kädessä
nuo, kiljuvat kliseitä

Kun ilmestyn
taas näkyviin takaasi
olen viidakot ja suot selvittänyt sankari

sinun, joka et lähtenyt kanssani

Suolaa ripsivä valo

Leikin valolla
sammutan tulitikun toisensa perään
ja viskon kitaan maistamatta

Suolan hautuumaa polvieni alla
tuoksuu salmiakilta
vai onko se sittenkin haju

Ja olen taas kyynelissä
joista puuttuu poskia korventava suola

Leikin tulella
sädekehä positiivia kehystämässä
istun yhä korkeammaksi kasautuvassa nokivuoressa
joka kasvaa kuin lapsi ja tuoksuu salmiakilta

Jatkuvasti mutta varoittamatta

Sinun tulee tietää
ennen pimeää
mikä suunta, kumpi kylki
mistä haluat nähdä unta

Ja jotteivät aamuyössä
jalat paleltuisi
varaa kuumavesipullo jalkopäähän
ja unohda
että se menettää vaikutustaan
jatkuvasti mutta varoittamatta
niin kuin aamudosettisi sisältö