As the puppets, dancers in the dark,
glow in their unfading light of depression
The anonymous smiling faces with their heads empty and hollow
go on with their lives, similar to their heads
Laugh, smile, talk and love
be happy, they say, take time for yourself and live in the moment
As the darkness falls you'll hear us laughing
not happily, you fools, authentically
respecting the world's rules
that don't exist, you fools, it's all about chance
and you won't like your odds
Jumissa.
Yksi puussa, toinen sängyssä
nuori elämässä
jonka kaari tuntuu töksähtäneen oksanhaaraan
Paikallaan,
ja aika seisoo.
Puu yhdessä jumissa, toinen kolmessa
nuori elämässä
jonka kaari ei vieläkään liikahda oksanhaarapesästään.
Luovuuden lukko
savi valuu hallin lattialle muodottomana
kontrolloimattomana mattona
kuivuvat käteni kurkistusaukkoihin
luu vilkkuu rypyille näivettyneen ihon raoista
Lukko tikittää tehtaan keskiössä
mutta luuni kirkuu kovempaa
Sateenvarjon takaa pilkistävät vain talvisaappaat
ei sitten sanota hei
hän ei ole nähnyt ihmiskasvoja kuukausiin.
Exhausted, exploited sense
caused a headache
now I feel like screaming in the night
of cold war in my veins
Sensibility was buried weeks ago
if I get through this, maybe I can dig it up again
and hope it's still alive
Imperial pressure on every girl's and boy's shoulders
weak or strong, they will have to hold
ink pouring on the paper
in the reality and
literally, in your worst nightmare
Anonymous necks cramping
wrists starting to lose their grip and forget their only mission
to get through this 6-hour hell alive
Epäreilua, kohtuutonta, huonoa tuuria
jokaisen tulevan jalanjäljen määrittää tämä tunti
tulokset kaatelevat kahdeksantoistavuotiaita ympäri maata
pettymyksiä, kyyneleitä, miksi välitän näin paljon
Polku saattaa umpeutua tunnin suorituksen takia
aivosolut kiehuvat ja liha sormenpäissä tärisee
jos vastaan väärin, tieni kääntyy väkisin alamäkeen ja putoan kovalle
Tulokset mykistävät ympäri maata
kahtena kuukautena vuodessa.
Syyskuinen laiturin harmaantunut yhtäkkinen
loppu kelluu auringonlaskun maalaamalla samettisella vedellä
pintansa melkein houkuttelee rikkomaan
petollisuutensa viskoo kylmiä väreitä
Vai onko se vain päivä päivältä viilentyvä ilma kurkkuni ympärillä
puristuksensa melkein houkuttelee itkemään
ei, olen vahva ja katson saunan ikkunasta vihreään metsään enkä uhkaavan synkkenevään taivaaseen
joka loputtomuudessaan aina heittää menneisyyteen
Haluaisin ajatella
että mennyt on mennyttä
eikä menneisyys voi palata
Kolme vuotta katoaa nopeasti
mutta voi olla löydettävissä yhdessä päivässä
ja unohdettavissa taas uudelleen samassa ajassa
Ehkä on hyväksyttävä
että hukun muutaman vuoden välein
sillä väistämätön kuu nostattaa veden keuhkojen päälle kuin lapsen peittelisi
ja menneisyys toistaa itseään
Koko maailman paino tukahduttaa rinnalla
pudonneiden lentokoneiden savuavat osat
sisällissotia aina uudelleen sytyttävät kaunat
loputtomat tonnit aseita ja anteeksiantamattomuutta
Pieni tyttö ei saa henkeä turvallisen maailman raunioilla
kuin kyyneleistä
//R.I.P.
Kun kuulen koirien haukkuvan vastarannalla
ilosta ja tottumuksesta
kirkuvien lasten hyppivän laiturin päästä
äitien hymyilevän auringonsillalle
pysähdyn väkisinkin
kuin migreeni liplattavat laineet rusikoivat silmieni kiiltoa
tuska joka ei lähde järjestä vaan biologiasta
työntää ruskettuvan ihoni soran alle.
Sometimes I wonder if I really am
hearing the creaking train come
the same person as I was then
Sometimes I wonder why I'm not feeling
the pain anymore
as if my cells had learned how to breathe underwater
Sometimes I wonder why
And I jump into the water
Keskiaikainen katu tämän ajan jalkojeni alla
liian vahva oletko varma
en ymmärrä miksei kivi halkea
kestäväsi
Ja alkaa etoa
räikeät alennusmyyntikyltit muurissa
rakennettu vuosisatoja selkäsi taakse
katso, näetkö lyhyempiesi kaatuneiden käsien kosketuksen
lasiseinän takaa, sitäkään ei voi lahjoittaa
niin kuin esi-isämme tälle rodulle
joka etoo kansakunnan kylkiluita
Lying on a hospital bed
slowly sinks into the ocean
of hopelessness
someone's grandmother, almost existing
Nurses come and go
while I sit against the cement
trying not to give in
to the kind of thinking they like
to spread to the innocent
smiling
I don't know her drying body
never seen, and no one else will either
because no one cares anymore
about a malfunctioning piece
of nearly forgotten memories
and mean words of tiredness and anger
risen from the ashes
of the Great Disappointment
aka her story's last page
Go ahead and live your life
you're young and you need to have fun
and you have your own grandparents you'll have to look after
Minds of the evening, thinking grey
now living in a fear of the point
where their one weekly visiter
keeps saying "it's going to be allright"
when even the falling walls know that's a lie
Without doubt they will
once waver on those harsh sheets
singing the song of still breathing
and begging for one person, anyone
to speak and live the ghosts silent
Tiilenpunaista ja sähköstä salama
yhdestä nuotista syöksyvät suljetuille luomilleni
siitä, jota seuraa raiteiden kalke ja rytinä
Ihon alla ei edes kylmyys vaan pahempi
raajani seisautetaan mutta voin tuntea
jokaisen vihlovan henkäyksen
sisään ja puudun
Olisiko pitänyt
Kaunis kesätaivas laulaa kuin seireeni
kävelen katse tienreunassa
taas uuteen suoritukseen
joka määrittelee minut ihmisenä
Koko nuoruus samaa kuviota
ja viikonloppuna lyhyt irtiotto
kuin minuutin tauko kirjaston lukemisessa
Asfaltin reuna on jo näkyvissä
kun tuuperrun kuumuudesta.
Muistikirja ei pysy sormissani
liian heikoissa kantamaan
vuosisatoja, tuhansia
esi-isiä tuhkaa pölyä kuolemaa
ja paloa purkaa kaikki
kuin kävelisi labyrintista
yhä syvenevään kosteuteen pimeyteen
olenko se todella minä
voimattomien ranteideniko tulisi
kestää taipumatta universaalinen tuska
Tiedän jo etten kävele kohti horisonttia
silloin kun huomenna on luvassa kaunis päivä
Maantien sorahtavat kuopat
mikroskooppimetsässä
millimetriä ennen kuusiaidan vaihtumista
lepattavaksi järvenpinnaksi
alkavat vetää puoleensa
Niin kummallisen vähän jaksaa
yksi reisi nostaa jalkaa
kun hyttynen on imenyt kaiken hapen
verestävistä silmistä
jotka havunneulasia
alkavat vetää puoleensa
Ja on niin vaarallista
ovesta oikealle ohjata ketään
nurkkapaikka ei ole vapaa
niin kauan kuin ylivalotettu keltainen ja taivaansininen
yhdistyvät hiomattomiin pokiin
On vastuutonta
sulkea ovi keuhkottoman takana
niin kauan kuin ikkunan eteinen
muistaa muutaman vuoden takaisen
muutos ei puhumallakaan
saa suojakilpeä haalistavalle
