Going there
little by little I have made my way
and then, all of a sudden
all of the years' work explode
as a thousand fireworks inside my mind
Coming there
further and further I move
not slowly anymore
// Jo 200 runoa kirjoitettu tänä vuonna. What.
Haluan elää niin kuin ranskalaisissa elokuvissa
kokoontua suloiseen puutarhaan hohtavan valkoisen pöytäryhmän ympärille
sisarukset, serkut, isovanhemmat, ystävät ja ystävättäret
lapsikatraat ja koirat
Vaihtaa kuulumiset salaatin ja valkoviinin äärellä
viljellä pisteliästä sarkasmia jota ranskalaiset eivät muka ymmärrä
ja myöhemmin peitellä lapset nukkumaan mutta kolistella silti tiskejä korkokengissä
ja soittaa nostalgisia nuotiolauluja lapsuudesta
halailla siskoja ja ystävättäriä
sulassa sovussa kunnes esirippu laskeutuu
Niin monta kokoontumista ilta-auringossa
nuoruuden, ystävyyden ja kemian kanssa
niin monta pitkää yötä tähtien alla
ja harhailuja kotiin maalaistiellä ruohojen kahistessa näkymättömissä
huojuvien kuusenlatvojen takaa kurkottavien tähtikuvioiden alla
että olen menettänyt tajun
muistin, järkevyyden ja pidättyväisyyden
ja laskun taitoineen
Niin monta uutta ja uteliasta silmäparia sumussa
ja halauksia hullun hauskuuden kanssa öisen kylmettyneellä kaupunkiasfaltilla
(joka on kokonaan oma lajinsa)
että olen menettänyt tajun
tylsyyden, ujouden ja varovaisuuden
ja menneen tiukkoine nopeusrajoituksineen
Roadtrip lasipullossa
oranginaa ja helteisiä hymyjä
loppuja ei silmänkantavissa
pölyä, hiekkaa, tummaa asfalttia sulamispisteessä
höyryää lakritsia
Avojalat ulos ikkunasta
tie pitenee, mittari värisee ADHD:ta
pullonkaulat lyhenevät, päässä virisee
loppuja ei silmänkantavissa
edes tiesuluissa
Kuivuvat hiukset kuin siimat
kalastavat aurinkoa tyynen veden pinnalta
ihmetellessäni, miksen ikinä muista
että näin sen piti olla
Käännän pisaraisen ihon tervehtimään ilta-aurinkoa
ristin pitkässä päivässä päivettyneet jalkani
enkä kirjoita mitään elämää suurempaa.
A confused girl walked on the streets of a little city
romanticizing every sound of her steps, even
as she always did while not listening to her brain
Confused about the fact that it wasn't raining
about late nights in the heart of that little city
where she had met so many new faces and forgotten their names immediately
and confused about the fact that
the brown-haired guy playing the guitar
in front of a romanticized café
looked nothing like the dozens whose names she had forgotten
For once
she thought she would remember his name
upon a time
Kukkaseppele häilyväinen aamusumussa
kosteuden läpi leikkaa heleä nauru
hahmojen kokous vasten vesistä siluettia
Vuosittain vaelletaan kaupungeista poispäin
nauramaan nuoruudelle ja sen kanssa
romantiikka ajatuksena hiipii paatuneimmankin ihon alle
ja Suomi kerää kukkia
//Simppeli juhannusruno vain. Iloiset jussit!
Asiattomilta pääsy kielletty
pikkutunneilla takapihan pikkuparkkipaikka
kylmä asfaltti vasten kahta vasta tavannutta
Älliä saa lentää
tällä kertaa pohjoiseen
sillä välin he haluavat elää
Elämä alkaa salaa
kun on istunut pöydän alla yli vuosikymmenen
Eräs päivä ilma on kevyempää
ja joku säikäyttää siirtämällä pöydän pois
Et osaa sanoa, nauratko vai itketkö
parin vuoden päästä
mutta tiedät vihdoin elämäsi alkaneen
Perhoset vatsanpohjassa kuuluvat geeneille
ja siipeniskunsa aallonharjoille kulkemaan
yrittäkööt vaikuttaa meihin
Seisomme vaikka läpi tsunamin
vierekkäin siitä lähtien kun uskalsin
purkaa aamuauringon morsetuksen
Täydellinen liikkumisen vapaus
yhtä täyteläinen kuin 85-prosenttinen suklaakuorrute kermajäätelössä
saapuu luoksemme vasta nuorena
mutta aikuisena
kun jäätelörahaa ansaitaan vielä kesätöillä
lähikaupassa tai kioskilla
Lyhyt mutta kirkas kevät saapuu
kun ensimmäinen saa neljä pyörää alleen
ja yhdessä me melkein lennämme
kliseiden kasvoja päin nauraen
Kulmakarvat ja varpaankynnet
nousevat ekstaasiin
riuhtoen kaiken muun
myös auran ympäriltä
mukanaan korkeuksiin,
ennustamattomuuksiin
pöllyssä ei pysty hengittämään
Silti sen arvoista on joka
huulipunan veto
kunnes toisin tiedetään
Kasvoni kahtia
jakaa juuri tämän
viikon kevätaurinko
jossa kylven
kirsikanpunaisen avoauton etupenkillä
cat eyes ja mansikkasiideri
punatuissa kynsissä värjätty
tukka liehuen
En sentään
kuin kansallislippu
ole tällainen
Say hello to the clouds
drifting towards
a mountain without a coating
of snow
Say hello to the leaves
whose existence
and intensitivity of colour
you already forgot
because of the special coma
you always give in to
when green turns into grey
and your brain cells
into dust
Say hello to the brighter
side of year
now or there will be no butterflies
Please, say hello to the metamorphosis
only waiting for your hint
just around the corner
Lämpöä hikoilevat hirsiseinät
imevät rakoihinsa
kuin hiiriä
pyydyksiin
tippuneita airoja
Pian taas talvinen puhallus
tukkii Föhnin
muttei tukevan puun ovensilmiä
joita ohikulkijat varjostavat
vuoroin päästävät häikäisyn
sokeaan pisteeseen asti
Hikoilen moottoriteiden risteyksissä
yksin Otavan alla
stadionin massahysteriassa
uskoa, toivoa ja
hypotermia 5 metrin korkeudessa
ylös ja alas laskeutuvan katon
ristipaineessa ei edes ole
kurkistusreikää kuin saduissa
jotta näkisi tähtikuviot
Suola huuhtoutuu suoraan
26 asteen helteen sandaalien
kärjille varistaen
puhuvat päänsä
vallattomuus ajoi juuri kolarin
päätiellä sillä jarruttajansa
ei ole koskaan pysäyttänyt
aikaa minun kohdalleni
Surrealismi on tyylisuuntaus
voi kun käsittäisivät
solunjakautumisesta asti
kaikki luokittelu on kolmevuotiaille jätettävää
onhan täysin
absurdia luulla nähdyn olevan totta
koska 17 vuotta toivomani olisi minussa
Ratsastan aamunkoittoon
leuka ja toivot ylhäällä
musta hevoseni nostaa laukan
Paitsi että vielä on hämärää
eivätkä tähdetkään valaise tietä
ja hevoseni pelkää ruohonkorsia
enkä voi pitää leukaa taivaissa
vahdatessani mörköjä sorakuopissa
Nauraen aamunsarastukseen
jatkan omin jaloin
kengänkantojeni kasvaessa
ja tukeni sanat kiteytyneinä
jokaiseen ihoni uurteeseen
Linnunlaulunkin kestävä
bunkkeririvistö keikkuu
päälaellani vihellellen
Työttömyys ei huoleta
sillä nyt on kesä maansa alla
ja vasta mullan toinnuttua
auringon iskusta
linja saa toimintaa
eikä se anna periksi
Palmunlehvät löyhyttävät
pakkasta takaisin
hyppelemään ruutua
sinne minne se kuuluu
Viidakkoveitsi kaulallani
heijastan vauvan leukaluuta
puruvoima pistävämpi kuin
-20°C heinäkuussa
Multaa jokaisessa
ihohuokosessani huokaan
minne hymyni
tai kyyneleeni kuuluu
Tanssin rivien välissä
pommitan valopalloja
suljetuissa sielun peileissäni
Kaihtimien väleistä poraa
suoraan aivosolujen väliin
tie kirkkauteen
jossa jaksetaan taas uskoa
vappupiknikin lähenemiseen
