Varjon takana

Sateenvarjon takaa pilkistävät vain talvisaappaat
ei sitten sanota hei
hän ei ole nähnyt ihmiskasvoja kuukausiin.

Avojaloin

Huuhtelen hiekasta jalkapohjat
lammessa joka vielä jäädyttää
aivan kuin horisontissa sataisi lunta

Heitän kengät ja pitkähihaiset pois,
avojaloin
annan takkuisen tukan riipiä
selän ja olkapäiden ihoa

Vielä haurasta
liian valkoista ollakseen lämmintä
ja silti kädet paljaana istun lammen rannassa
ihmetellen joutsenen poikasten käytöstä
toiset kun nokkivat muita ja unohtavat heti

voisinpa minäkin

vapautua mielestäni ja
silmien liikutuskyvystä

Ja makuuhuoneen peili murtaa lasiaiseni

Sinun kätesi
paperista
vuorotellen jäätä ja tulta

Seisot suorassa
viheriöivän pihan yksinäisessä
valoläikässä
ja minä vilkutan niin
kuin ensiluokkalaiselle

Ja löydän sellofaaniin käärityt
kantesi väistyvän illan mustavalkoiselta
kevätnurmelta
jolle sataa nyt lunta

Sinun verisuonesi
rautalangasta
ikuisesti
sykkivät minulle
kaltereiden tuoksua

vaikka luulen tunnistavani uurteet
suupielissäsi kun hymyilet

Marras

Imuroin mukulakiveykseltä
kuolleita soluja

Olen ihminen
jolle ei sovi a, b tai c
vaihtoehto kylmettyminen
vikkelästi liikkuvan auton
ikkunan pysyvyyteen

ja vierustoveri small talkaa
palomiesten vapaa-ajan puuhista
mutta lumen kinostuminen
on liian peittoavaa
minulle raapia ruohottuneita
kiviverkon välejä

Tunnen jo kuuluvani

Lasiasfalttia kahtasataa
rännän valitus ikkunan pintaan
väistyy eilisen pyörteessä
kehää kiertävien hiljaisten
hiutaleiden tieltä

Kuuset routaan hakattuna
vastaanottavat väreillen
kuiskattuja tarinoita

Mutta me jätämme jälke(e)mme

Ja kiihdytämme takapeilissä

Kelaaja

Kimalletta indigon ainoalta tähdeltä
katulamppujen viskoessa sädekehiään
hiotun hylättyyn narskeeseen

Pysäytetty talvisatu
mökit hirsineen vuosisatojen rajoilta
ajan kopistessa akillesjänteeseen en
voi seisahtaa
toisin kuin aika

Keskipäivässä kylmettyneet

Istumme talvitakkeihin
kääriytyneenä puutuoleilla

Lattiaa valtaa jääriite
lumivyöry
jääpuikkojen koski

Naiset rauhoitellen lapsiaan
kylmettyvät kirkkaassa
aamupäivässä
muutamassa lorussa,
harppausten päässä
Aurinkorannasta

Tahdomme tehdä lumienkeleitä
mutta kurottavat kädet
jämähtävät patsaiksi
sekunteja ennen tulipesää

Talvi-idylli

Säännöllistä spiraalia
savuttava piippu
ja vaaleanpunaiset laudat

Takanaan upottava
kahdeksikkotaivas ja pohjantähti
loitommalla kuu arvoi hiljaa

ja vasta happeen heränneen
tytön epätasaiset haronnat
suoraan eteenpäin

Jäisen lumisilla mukulakivillä
alan vihdoin (melkein) uskoa satuihin

Junasta

I

Piirrän taskulampulla
kolminkertaiseen lasiin
minä kävin täällä

Sähkönsininen välke hangessa
kiihdyttäessämme sataseen
selkä menosuuntaan

Hetken liukuva tasaisuus
särkyy odottaessani nurkkapaikalla

Ei saa avata ovia
Liukastumisvaara

II

Välke jatkuu
mutta välähdys vatsanpohjassa
vanha tuttu, jälleen kutsumaton
vieraus
kuiskaa heiveröisesti

Menenkö oikeaan suuntaan

vai istunko varajunassa
sitkeästi
liimatut pisarat poskilla

vain sen takia
että uskallus on ehtyvä luonnonvara

Lumilinna

Tähdet lumesta
loistonsa menetettyään
satavat olkapäillemme

Taakka potenssiin ääretön
sitoo hiuksemme valkoiseensa

Nauravat pikkutytöt
hyljeksivät tietoisuuttansa
riehuessaan epäonnistuneisuuden lumilinnoissa

Kaivautuvat aina vain syvemmälle
kunnes naiivi innostus jäätyy

Talvipuutarhassa

Talvipuutarhassa

salaisten omenapuiden rankojen takaa

kalpea valo tislautuu

läpi aatteenkeveiden lehtien

Sinun jalkasi ilmassa

jo liikkumattomat

Askellan kasken polkua

pihajään varjoon.