Huono käännös

Minuuteni on huono käännös
siksi puhun puolittaisin kielin
virkkeissä sekaisin suissa
joita on liikaa yhdelle
identiteetille
jossa you-passiivi kääntyy suoraan ja ihmisiin otetaan silmäkontaktia.

Kun kupla puhkeaa

Vaikein hetki on se, kun on vuosia ajatellut selvinneensä,
olevansa WHO:n määritelmä terveestä yksilöstä,
ajattelevansa postformaalisti ja säätelevänsä tunteitaan kehittyneesti,
päihittäneensä jo taakse jääneen elämisen vaikeuden poikkeuksellisella tahdonvoimalla ja
identiteetinkin eheytyneen ainakin kolme vuotta sitten kesällä

ja kun tajuaa eläneensä valheessa kaikki nuo kolme onnellista vuotta.

Haavoittuvaiset

Pidän haavoittuvaisuuden tunteesta
Pidän hapen mausta silloin kun sydän yrittää pursuta läpi rintakehän
Pidän verenkierron tunnusta silloin kun elämäntahto ei pysy rytmissä
Pidän lanneluun terävyydestä silloin kun iho voisi lävistyä hetkenä minä hyvänsä
Pidän jalkojen kankeista ensiaskeleista silloin kun
en ole syönyt tai kävellyt viikkoon.

En pidä säälin purskuttelusta heidän suussaan
En pidä käsivarren yksityisyyden häirinnästä silloin kun päivät täyttyvät neuloista ja nesteistä
En pidä pään kallistuskulmasta silloin kun sen sisäpinta halutaan desinfioida uusiksi
En pidä tauottomasta hiustenleikkuun surinasta sunnuntaisin kun
meitä tuodaan lisää.

If I were

If I were thinking clearly
all the pretty skin
would scream
I am, I am
I know what I am
and I definitely exist

Haaveilija

Haaveilin vuodet elin tulevassa
koko pienen elämän
vasta maailmat matkustettuani ymmärsin että pidän haaveilusta
en haaveiden toteuttamisesta

Toivomusluun kylmät väreet

Pakotan tuntoaistini näkemään
käännän ranneluut kohti maailmaa
istuinluu puistonpenkille, kiharat huolettomasti lapaluulle
reisiluut ristiin ja kahvia ja tupakkaa peukaloluun särkyyn

Pakotan hajuaistini tuntemaan
pakotan näköaistini haistamaan
pakotan kuudennen aistini ajattelemaan mitä en tahdo ajatella mutta ajattelen
ajattelen ajattelen
en uskalla kuulla otsalohkoani peilistä
a j a t t e l e n
kunnes vasara purskahtaa itkuun

Lukko ja haava

Luovuuden lukko
savi valuu hallin lattialle muodottomana
kontrolloimattomana mattona
kuivuvat käteni kurkistusaukkoihin
luu vilkkuu rypyille näivettyneen ihon raoista

Lukko tikittää tehtaan keskiössä
mutta luuni kirkuu kovempaa

Särkyvää

Jalkaterät vääntyvät polttavan katon
reunan yli kipristellen
kuin kolmivuotiaan sänkymme keskellä aamuvarhaisella
nahka käryää, irvistää

Kuuluuko palosireeni
jalkapohjani sytyttivät varmaan tulipalon
nostan päätä katsoakseni, mutta niska romahtaa
luun sirpaleista kuuluu samanlainen särkymisen ääni kuin lasin

I just keep imagining

I just keep imagining
my life-to-be
in a year it all turns around -
throws ice-cold water at me
and hits me with little stones, continuously
until I give up

Unless
I stand straight, hold my head up high
immerse myself in clichés and enjoy it shamefully

And simply do not give up

That's the path I walk daily, in my mind
I just keep imagining my life next year
it's only around the corner, but everything will change
country, language, people, home
will be en français

Before I step on the French autumn leaves
I need to walk this path
trying to figure out ways to avoid the ice

Ajatuksissani toinen elämä

Elä tässä ja nyt, sanovat
loikoillessani riippumatossa kynä kädessä
laatimassa listaa ensi vuonna tapahtuvaa matkaa varten
tulostaessani muuttoilmoituksia ihan vain ollakseni varautunut
vertaillessani lentolippujen hintoja
vaikka nousen ilmaan vasta vuoden päästä

Elä, tässä, nyt
nousen ilmaan, sanon
tulevaisuudessani, joka on tässä, minulle, minun

Camera obscura

Kun katson sisäänpäin
käännyn kerälle, rullaan verhon alas, painan pääkytkimen pois päältä
ja näen vain sähköä

Tyttöhyppelen metsäpolkuja, keimailen catwalkilla, juoksen viidakkoveitsen kanssa
tasapainoilen harjakatoilla, hypin kuiviin lehtikasoihin, kävelen tiiliseinien läpi
etsin aaveita, syön alaspäin painuneita suupieliä ja keskustelen kuningattaren kanssa

Miksi siis haluat, että avaan silmäni

Syksyn akustiikka

Lokakuu säveltää oktaavein
kahden sävelen kaukaisia
harppauksia pitkin mustaa ja valkoista
heijastuksia mustassa puussa ja
norsunluussa, värisen

Punaisen sateenvarjon alla
ainoa osa dolcea tässä sonaatissa
lasken rypistyviä lehtiä ja varsia
ylös alas, molliin painuu väkisin

Syysflunssat ilottelevat fortissimossa
kaamoksen ääni kaikuu yli aukioiden
joiden ihmiskato kopsuu kannoissani

Aching sense

Exhausted, exploited sense
caused a headache
now I feel like screaming in the night
of cold war in my veins

Sensibility was buried weeks ago
if I get through this, maybe I can dig it up again
and hope it's still alive

Mess

I would like to remember
the trees and flies of people's eyes
the moors of youth where hours were spent
the colourful bloom of boredom
accompanied by all the still moments enjoyed

A rush of words and images fills my steps
as I struggle to come across as comprehensible

Avaruuden aikaan

Syyskuinen laiturin harmaantunut yhtäkkinen
loppu kelluu auringonlaskun maalaamalla samettisella vedellä
pintansa melkein houkuttelee rikkomaan
petollisuutensa viskoo kylmiä väreitä

Vai onko se vain päivä päivältä viilentyvä ilma kurkkuni ympärillä
puristuksensa melkein houkuttelee itkemään
ei, olen vahva ja katson saunan ikkunasta vihreään metsään enkä uhkaavan synkkenevään taivaaseen
joka loputtomuudessaan aina heittää menneisyyteen

Listen to the months coming

Losing sleep, losing interest
dulness running wild
spitting carefully over me when passing

- Scatter, happy self
you were an illusion anyway
this year

- Patience, past self
you will live again
next year

Eteisvärinä

Mieliala kuin vuorovesi
tai viallinen kesäkukka, joka ei osaa sulkeutua valon vetäytyessä
ja kohta sireenit kirkuvat taas

Stressi, sydäntä kiehuttava ilo, sisälmyksissä vellova pohjaton suru
jännitys poreilee hiussuonissa sähköiskuina
valkosolut täryyttävät neulanreikiä suonenseinämiin tatuoinniksi

Sodassa itseään vastaan
neulat lopulta osuvat hermoon

Loppukesä

Mehujäätä mataavalla junaseisakkeella
tavarajuna rytyyttää ohi heittäen tuliaisia
tuulahduksia menneestä, tulevasta, muualta
vieraista maista, joihin en ole astunut

Kesän viimeiset päivät, hoen päin tajuntani naamaa
ne ovat ylläni juuri nyt, niin kuin ukkospilvet
joiden etäisyyden voi laskea

Yritän kaikin sormivoimin takertua
hetkeen ympärilläni ja sisälläni,
pilviin ylläni ja kuivuvaan asfalttiin kesäsandaalieni juuressa
mutta totta kai tiedän
että unohdus ryöstää rippeetkin tämänhetkisestä todellisuudesta
liian pian

Palanneet

Haluaisin ajatella
että mennyt on mennyttä
eikä menneisyys voi palata

Kolme vuotta katoaa nopeasti
mutta voi olla löydettävissä yhdessä päivässä
ja unohdettavissa taas uudelleen samassa ajassa

Ehkä on hyväksyttävä
että hukun muutaman vuoden välein
sillä väistämätön kuu nostattaa veden keuhkojen päälle kuin lapsen peittelisi
ja menneisyys toistaa itseään

Kiilu, kiilu niin paljastut

Kun kuulen koirien haukkuvan vastarannalla
ilosta ja tottumuksesta
kirkuvien lasten hyppivän laiturin päästä
äitien hymyilevän auringonsillalle

pysähdyn väkisinkin
kuin migreeni liplattavat laineet rusikoivat silmieni kiiltoa
tuska joka ei lähde järjestä vaan biologiasta
työntää ruskettuvan ihoni soran alle.