Hajamielisen runoilijan jokapäiväisyyttä
Isoisän talvitakin keltainen leija viivan päässä geometrian hiekkalaatikolla tähystämälläkin luulee, ilman omistajaa
Hennon rosoisen horisontin takana värjötellen kankaanpala rikkoo lakeja
Mutta sillä on varmaan kylmä, äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti