Minun päivissäni on aina vähän saippuakuplien tuoksua
etenkin keväisin
kun hypätään tuntoaisti edellä päin maailmaa
tietäen samojen syklien seuraavan toisiaan
niin kuin aallot, päivä toisensa jälkeen
opimme, rakastumme, vihastumme, vanhenemme, menetämme ja aloitamme uudelleen
Minun päivissäni kaksi pysyy
saippuakuplien ja tuoreen ruohon tuoksu kevätaamuisin.
Luulin varjoasi sinuksi
liikkui parkettilattialla villakoirien kanssa
kiiltävä pinta ja naarmu narahtaa
Tutkaan jäät tänäkin yönä kello kolmelta
saranat huutaa kukko kiekuu
kun liukastun eteiseen.
Älä odota, maailma
Jatka pyörimistä,
vellomista, ajassa eteen- ja taaksepäin,
tööttäilyä, ovien paiskomista, vauvan itkua,
lasin särkymistä, kirjojen sivujen kääntelyä,
naurua, puiden kaatumista, mullan heittelyä puuarkulle,
veden kiehumista, sisäänhengittämistä, savuamista,
valojen sammumista, valojen syttymistä
Toivoin kerran
muiden nuorten sinisilmien suuressa joukossa
että "maailma odottaa"
tietänet kuinka korkealta putosin
Juoksen pääkaupungin yössä
älisevillä kaduilla ja autioituneilla suojateillä
turvallisesti ja vapauttavasti punaisia päin
juoksen, niin kuin olisin yksin ilmakehää vastassa
Lakaisen juhlijat jalkakäytäviltä ja ovensuista
sammutan hehkun ikkunaruuduista
vain lohduttavat neonkyltit
jotka kirkuvat oikeaa tietä hapottuville lihaksilleni
Ja juoksen yksin miljoonakaupungin yössä
vapauttavasti, raajat heiluen oman tahtonsa vallassa
kuin maalla, peltotiellä, yksin kuuta vastassa
juoksen, niin kuin niskassani ei olisi katseita
Road closed ahead
Do not enter
Wrong way
STOP
A puzzled young woman stops at a crossroads
this time not because she's been told to
but because she thinks everyone should, from time to time
even those who tell others to stop.
Roadtrip lasipullossa
oranginaa ja helteisiä hymyjä
loppuja ei silmänkantavissa
pölyä, hiekkaa, tummaa asfalttia sulamispisteessä
höyryää lakritsia
Avojalat ulos ikkunasta
tie pitenee, mittari värisee ADHD:ta
pullonkaulat lyhenevät, päässä virisee
loppuja ei silmänkantavissa
edes tiesuluissa
Kukkaseppeleiden ja vallattomien pehkojen kulkue
valloittaa pitkin pieniä polkuja
mieliä, pienemmästä suurempaan
vetoa ihmisyyteen, jonka lapsikin ymmärtää
rauha on ainoa inhimillinen järjestys
Kylän, kaupungin tai valtion
esiinmarssit valloittavat silmiä ja sydämiä
liittykää mukaan, mutta ensin avatkaa hiuksenne
ja koskettakaa alkukantaista yhteyttänne
perustavaan inhimillisyyteen eli
raakkuviin lintuihin, tiheisiin havumetsiin ja paljaisiin jalkapohjiin
niittypolkuihin, joiden tallatut heinät ja korret
eivät ole ruudilla, verellä tai kyyneleillä maalattuja
Nostan kasvot paikalleen
näkökenttäni eteen, niin etten näe
eikä minua nähdä
Vilkaisen baarin likaiseen peiliin
kohennan hiuksia, lisään huulipunaa
täsmälliset käsivarsien liikkeet
samoissa kulmissa kuin muiden rivissä
Tyttöarmeija poistuu kohti tanssilattiaa
aikataulun mukaan
tekoripsienkin takaa katse osuu viime hetkellä
peilin nurkkaan, enkä tunnista takaisin katsojaa
Vaahteranlehtiä sähkölinjalla
ja juonteikkailla oksilla johtoja kuin kyitä
puukiipijä juoksee runkoa ylöspäin nopeammin
kuin tuulenpuuska vieressään
Juurakossa koivuntaimi ei yletä
eikä kerää edes pikkulintuja
kasva, kasva teelikamentten
Arvaa mitä?
Arpaonni ei suosinut sinua tänään
mutta ehkä ensi kerralla
luulisin, jos horisontti keikkaa
Leppäkertunpunainen sadetakki vedenpintaa hipoen tyttöhyppelee
kynnenpalasia leivänmurujen tilalla
siro polku kiemurtelee pilkahtelevien kumisaappaiden jäljessä
Risteys yli, toinenkin
suojatie on kilpailu
kumpi jalka ensin perillä
Harjakattojen ylle huomaamatta
kumpuilee savupilviä
kuin aaveita, pienet kasvot kohti hukuttavaa harmaata maljaa johon
katoaa
-
Miksi taas
viiletän aallonreunaa väistämättä
kohti pinnan läpi putoamista
On kuin hukkuisi
vesimolekyylien puristukseen
suunnista ilman painostaa
ja silti katson alaviistoon
Koska taas
kadotan sen osaavan
voin vain toivoa etten kuukausiksi
Miksi osa aina lohkeaa
Täydellinen liikkumisen vapaus
yhtä täyteläinen kuin 85-prosenttinen suklaakuorrute kermajäätelössä
saapuu luoksemme vasta nuorena
mutta aikuisena
kun jäätelörahaa ansaitaan vielä kesätöillä
lähikaupassa tai kioskilla
Lyhyt mutta kirkas kevät saapuu
kun ensimmäinen saa neljä pyörää alleen
ja yhdessä me melkein lennämme
kliseiden kasvoja päin nauraen
Maantien sorahtavat kuopat
mikroskooppimetsässä
millimetriä ennen kuusiaidan vaihtumista
lepattavaksi järvenpinnaksi
alkavat vetää puoleensa
Niin kummallisen vähän jaksaa
yksi reisi nostaa jalkaa
kun hyttynen on imenyt kaiken hapen
verestävistä silmistä
jotka havunneulasia
alkavat vetää puoleensa
Kasvoni kahtia
jakaa juuri tämän
viikon kevätaurinko
jossa kylven
kirsikanpunaisen avoauton etupenkillä
cat eyes ja mansikkasiideri
punatuissa kynsissä värjätty
tukka liehuen
En sentään
kuin kansallislippu
ole tällainen
Marssimme ikkunalaudoilla
poninhäntien jyrkänteillä
ja niittyjen liidulla vedetyillä rajoilla
Vapise, varise, valitse
aamu- tai iltakahdeksikko
ympyrän oikea tai vasen kaari
mutta muista
marssimme jatkuu pääskyjenkin saavuttua
Väistä, värise, välitä
vain meidän potkivasta poljennastamme
ja värjäävistä vaatimuksistamme
kaiken indigoksi
Kesäsade
iski höyryävään asfalttiin kuiskauksen
valloittavasta tyhjyydestä
Kotimatkat pimeässä
Haaveilu ikkunalasia vasten pisaroiden
raapiessa koskematonta ihoani
Ja vasta syksyn huokaistessa
kalsean puuskan totuutta
hämärään kietoo
korkkiruuvikiharat
Edetessäni katselen
Sen kivisen polun lammikoita
joita suojelee ymmärrykseltä
Imuroin mukulakiveykseltä
kuolleita soluja
Olen ihminen
jolle ei sovi a, b tai c
vaihtoehto kylmettyminen
vikkelästi liikkuvan auton
ikkunan pysyvyyteen
ja vierustoveri small talkaa
palomiesten vapaa-ajan puuhista
mutta lumen kinostuminen
on liian peittoavaa
minulle raapia ruohottuneita
kiviverkon välejä
Ja kehrään hopeanauhaa
lettiin jolla pakenisin
kaunis aamu
juuri ennen sateita ja
sinua
Ruohikossa kyyristyn
matalaa aallonpohjaa
katsoakseni hiekkateitä
johdattavia pääskyjä
Neliönmuotoinen lasilinna
särkyy henkäyksestäsi
tai yhtä lailla elonmerkeistä
vielä suomuttomalla ihollani
