Ever

Ever
be your reflection written in my tears
of anxiety, fascination and confusion
the deepest of kinds
Ever
may the scent of the thought of you
focus my burning eyes on the incapability to breathe
as my lungs freeze when
Ever
set I my screaming irises on the idea of you
being what I haven't seen yet but
ever will
smell reflecting from your eyelashes of certainty and ice

Toivomusluun kylmät väreet

Pakotan tuntoaistini näkemään
käännän ranneluut kohti maailmaa
istuinluu puistonpenkille, kiharat huolettomasti lapaluulle
reisiluut ristiin ja kahvia ja tupakkaa peukaloluun särkyyn

Pakotan hajuaistini tuntemaan
pakotan näköaistini haistamaan
pakotan kuudennen aistini ajattelemaan mitä en tahdo ajatella mutta ajattelen
ajattelen ajattelen
en uskalla kuulla otsalohkoani peilistä
a j a t t e l e n
kunnes vasara purskahtaa itkuun

Mieluummin onneton siellä

Olisin mieluummin onneton siellä
kuin onneton täällä
Melankoliakin maistuu paremmalta merituulen kuljettaessa vieraita tuoksuja
satamakahvilaan viinilasillisen ääreen
ranskatarhuivi ja -korot sekä Camus pettämättöminä asusteina
onnettomuuskin alkaisi tuoksua vastapaistetulta patongilta

Hajusi

Haiset vessapaperilta
vessapaperi haisee sinulta
olet vessapaperissa, olet kylpyhuoneen nurkassa
Haiset ihossani, sormissani, ihoni alla
älä kuvittele liikoja

Vieläkin haiset huoneideni nurkissa
mutta kun sammutan valot,
et haise edes ihollani

Itken pieniä olkapäitäni

Sinulla on liian pienet olkapäät
Näytät niin pieneltä

Ruohikkojen säteillessä radioaktiivisinta tummaa vihreätään
tuorean tuoksun huumatessa arkoja hipiöitä
painamme yhdessä tuumin lakit kiharoillemme

Itken nyt
Ehkä olkapääni jaksavat kantaa sitten
kun kaikki paino valahtaa
sydämen varassa kävelemme kohti yksilöllisiä käytäviämme
Ehkä sitten ryhtini pitäisi

Timanttisormus ja yhteinen pankkitili

Juoksen ympäri katuvaloja ja liikenneympyröitä
aina jonkun käteen tukeutuen
kuin roikkuisi pelastusrenkaasta askel askeleelta nivelet rasittuen

Lopulta päästän irti
joka kerta kaadun suihkulähteeseen
eikä pohjalla olekaan kolikoita

Aching sense

Exhausted, exploited sense
caused a headache
now I feel like screaming in the night
of cold war in my veins

Sensibility was buried weeks ago
if I get through this, maybe I can dig it up again
and hope it's still alive

Universal chemistry

I was speaking a foreign language today
and suddenly stopped to wonder
if my feelings and thoughts really came across
the way they do when speaking one's mother tongue

Je t'aime, jag älskar dig, ich liebe dich, te amo, ti amo, rakastan sinua, I love you

After a while I realised
these all transmit the very same message;
languages don't make humans different
or differently understood

P.S. And yes, this is a cheesy piece of the cheesy kind of poetry.