Perillä

En ole ikinä pitänyt perille saapumisen tunteesta.

Siitä nahkapenkkeihin ja isän poplariin hioutuneesta autoauringon tuoksusta,
jonka oikeastaan tiedostaa vasta kun
moottorin hyrinä lakkaa ja vatsanpohjaa nylkee

Enkä varsinkaan ovimetallien kumahtamisesta yhteen
ja hiekan rahinasta aina paljaiden jalkapohjien alla,
kun isä sanoo,
nyt ollaan perillä.

Unettomuus

Kiristänyt otsaluita,
vääntänyt ranneluita,
litistänyt lanneluita

Kirskui pääkallossa,
huojui silmäkuopassa,
viilsi polvilumpiossa

Aurinko lämmittää, tuuli viilentää, linnut laulavat
ja tyttö tylsistyy pulpetissa
eikä luule enää pyörähtävänsä keinussa tangon ympäri

The sun sets in the West

Stuck in reverse, they say
How could you disagree when looking at this world
it can be seen in the littlest of things
lakes being forbidden of swimming
farmers suffering
the West smiling while sleeping

Blind to the fact we're the undeveloped ones
we don't see the world surrounding us
we only see the leaves of that tree,
water of that stream,
words of that writer-to-be producing us money

I wish the sun rose in the West

Sallia vuorovesi kainaloihin asti

Juosta rantavedessä järveä ympäri
auringon kullatessa pohjan hiekan yhtä kauniisti kuin muistot
Antaa valkoisen kesämekon ohuen kankaan kastua helmoista
omaan tahtiin

Maata takapihan ruohokentällä raajat levällään kuunnellen luonnon levyjä
(ja huiskien sietämättömiä hyönteisiä)
Kuiskata hyvää yötä ja huomenta määrittelemättömän ajan pikkusiskojen korviin
valkoisten kankaiden ja aamukahvisaavillisten ei tarvitse loppua

Kävellä vapaana itse ostetussa vaatekerrassa
kaupungissa jossa ei asu sukulaisia
Olla vieras lapsuudenkodissaan ja isovanhemmilla
Päästää vihdoin irti kahdentoista vuoden ovenkahvasta.

Avaruuden aikaan

Syyskuinen laiturin harmaantunut yhtäkkinen
loppu kelluu auringonlaskun maalaamalla samettisella vedellä
pintansa melkein houkuttelee rikkomaan
petollisuutensa viskoo kylmiä väreitä

Vai onko se vain päivä päivältä viilentyvä ilma kurkkuni ympärillä
puristuksensa melkein houkuttelee itkemään
ei, olen vahva ja katson saunan ikkunasta vihreään metsään enkä uhkaavan synkkenevään taivaaseen
joka loputtomuudessaan aina heittää menneisyyteen

Standing in the middle of the screaming crowd

She stands in the middle of the crowd
looking like everybody else in their coloured hair and fashion clothes
but when the crowd moves towards shadow
It's so hot here, and so cold there
she turns her back to the sun and face to the people

Like so she combines what she loves
when everybody is avoiding what they think is uncomfortable
and while all the busy people are checking their watches and cellphones
and complaining, not noticing the ladybug on that lady's hat
or the upside down worn shirt on that man

I want to live like that
she dreams
watching an old couple
knowing the town as if they had always belonged there
and she decides, at that moment, what she wants from her years

Uin auringonsiltaa

Kuivuvat hiukset kuin siimat
kalastavat aurinkoa tyynen veden pinnalta
ihmetellessäni, miksen ikinä muista
että näin sen piti olla

Käännän pisaraisen ihon tervehtimään ilta-aurinkoa
ristin pitkässä päivässä päivettyneet jalkani
enkä kirjoita mitään elämää suurempaa.

Hän hukkuu sokean silmiinsä

Hän sanoo ettei osaa kirjoittaa kauniista
vain kauniisti
kovaa vasten istuen katsoen kaunista joka saa kyyneleisiin

Hän on ainoa jonka tiedän nauttivan
masokismista ja narsismista tiedostaen
lautalattian ja auringon dominoivan idyllin satuttavuuden
kipupisteet kaiverrettuina kutiavaan holvikaareen

Jalkapohjiin asti hän tiedostaa ja satuttaa
aina vain uudelleen samasta syystä
kontrolli ja valta, hallinta yli laavalaakson
viehättää kuolettavasti

Mustavalkoista

Aurinko pilkkii
kengänpainaumat sorapihassa heräävät
ja nukahtavat säännöllisen epäsäännöllisesti

Melkein kuulen heliumin
ja laajenemisen kumun joka kuitenkin hukkuu
kuusimetsän varjojen hautaan

Valeasuinen

Perhoset vatsanpohjassa kuuluvat geeneille
ja siipeniskunsa aallonharjoille kulkemaan

yrittäkööt vaikuttaa meihin

Seisomme vaikka läpi tsunamin
vierekkäin siitä lähtien kun uskalsin
purkaa aamuauringon morsetuksen

Ehkä siksi pelkäänkin

Ehkä siksi pelkäänkin
järvimaisemaa, että vedenpinnan upottava kiilto
ja satumainen auringonsilta
säteiden valaistessa heikkoja laineita harvakseltaan

pyyhkivät muistista kokonaan
vedenalaisen jäätävyyden ja pimeyden maailman
pakokauhun

Lattialistan muistikortti

Ja on niin vaarallista
ovesta oikealle ohjata ketään
nurkkapaikka ei ole vapaa

niin kauan kuin ylivalotettu keltainen ja taivaansininen
yhdistyvät hiomattomiin pokiin

On vastuutonta
sulkea ovi keuhkottoman takana

niin kauan kuin ikkunan eteinen
muistaa muutaman vuoden takaisen
muutos ei puhumallakaan
saa suojakilpeä haalistavalle

Kävellä kevään ensimmäistä kertaa avojaloin

Jos saisin päivän
juosta paljas iho vasten pistelevää vauvaruohoa
pyöräillä lähikioskille jäätelölle hetken mielijohteesta
oli aamu- tai iltahämärä

ja retkottaa siskojen keskellä viltillä
ylimmän ihokerroksen vapauttaessa
auringon savumerkkejä

Jos saisin päivän
huolettomuutta ja lapsekkuutta
tietäisinkö yhtään paremmin
mitä teen viiden vuoden päästä
tai minuutin

Mustavalkoinen

Kasvoni kahtia
jakaa juuri tämän
viikon kevätaurinko

jossa kylven
kirsikanpunaisen avoauton etupenkillä
cat eyes ja mansikkasiideri
punatuissa kynsissä värjätty
tukka liehuen

En sentään
kuin kansallislippu
ole tällainen

Sulkiin

Takanaan naakkaparvi
hän kävelee nauramatta
kompastellen pudokkaisiin

ei katsomista

Päivä nousee kahvimukissa
valkokankaan poimuissa
ja taksin sivupeilissä

kaikuun
jos katsoo tarpeeksi kauan

Tali-Ihantala

Linnunlaulunkin kestävä
bunkkeririvistö keikkuu
päälaellani vihellellen

Työttömyys ei huoleta
sillä nyt on kesä maansa alla
ja vasta mullan toinnuttua
auringon iskusta

linja saa toimintaa
eikä se anna periksi

Nousen ylös varovasti

Tanssin rivien välissä
pommitan valopalloja
suljetuissa sielun peileissäni

Kaihtimien väleistä poraa
suoraan aivosolujen väliin
tie kirkkauteen

jossa jaksetaan taas uskoa
vappupiknikin lähenemiseen

Pajupilli

Valokeila päälaellani kuljen
kehdon lailla
siivilöivän lehdon alla
kasteen tunteina sormiani purren
verille asti
valkeaa hohtavaan luuhun

Päivien ankaran loiston vuosikausiksi
suljen raadellut käteni
hienostuneisiin hansikkaisiin ja
mustaa taas vellovan sädekehän
kukkaseppeleen kätköön

Pajusta punoessani kylän pikkulapsille
leluja ja koreja tädeilleen
tulen kerran vihreää visertävällä
joella luoneeksi jotain joka
sammuttaisi kaikki pensaikkopalot
mutta myös tähdet ja sateenkaaret

sekä Auringon ja taivaaksemme
heijastuvan puhtauden sinisyyden

Adolescence

Some feel the presence of a creature greater than us
and have all the answers floating on the sky,
waiting to be caught

While I,
sitting on the edge of the dock
feel no air through
my suffocating lungs

It’s a concert of melancholy
where girls braiding each other’s hair
dim their private suns

Which I once had thousands of

Now,
I have to learn to breathe
so that I could nod towards

Ja hymyilen aamulle

Vesiputouksen päässä
juuri ennen kohinaa
vihje auringonnoususta
tapailee sormenpäitäni

Lämpöhalvauksen uhalla
otan vastaan kerrankin
säteet kehäni ikiroutaan