Jalkaterät vääntyvät polttavan katon
reunan yli kipristellen
kuin kolmivuotiaan sänkymme keskellä aamuvarhaisella
nahka käryää, irvistää
Kuuluuko palosireeni
jalkapohjani sytyttivät varmaan tulipalon
nostan päätä katsoakseni, mutta niska romahtaa
luun sirpaleista kuuluu samanlainen särkymisen ääni kuin lasin
Drifting, watching as the roses wither
their tempo catches on me
hair grows longer until it drops off
leaving my scalp freezing in its age
My forehead is drawn towards the grass
eyes can't take light anymore
the sun throws whispers onto my skin: now it's the time
to fall asleep with the roses
Broken wings, trash, ultraviolence
x equals zero minus six feet under
headstones from the Middle Ages
Equals
all as possible, right?
Koko maailman paino tukahduttaa rinnalla
pudonneiden lentokoneiden savuavat osat
sisällissotia aina uudelleen sytyttävät kaunat
loputtomat tonnit aseita ja anteeksiantamattomuutta
Pieni tyttö ei saa henkeä turvallisen maailman raunioilla
kuin kyyneleistä
//R.I.P.
Sometimes I wonder if I really am
hearing the creaking train come
the same person as I was then
Sometimes I wonder why I'm not feeling
the pain anymore
as if my cells had learned how to breathe underwater
Sometimes I wonder why
And I jump into the water
Keskiaikainen katu tämän ajan jalkojeni alla
liian vahva oletko varma
en ymmärrä miksei kivi halkea
kestäväsi
Ja alkaa etoa
räikeät alennusmyyntikyltit muurissa
rakennettu vuosisatoja selkäsi taakse
katso, näetkö lyhyempiesi kaatuneiden käsien kosketuksen
lasiseinän takaa, sitäkään ei voi lahjoittaa
niin kuin esi-isämme tälle rodulle
joka etoo kansakunnan kylkiluita
Hengittää vedenpinnan alla
nähdä sumean todellisuuden kuplivan
päästää sisään kaiun toisesta
maailmasta liian kuivua
päästäkää ulos
onko sinulla viimeistä toivetta, kysyvät
Lying on a hospital bed
slowly sinks into the ocean
of hopelessness
someone's grandmother, almost existing
Nurses come and go
while I sit against the cement
trying not to give in
to the kind of thinking they like
to spread to the innocent
smiling
I don't know her drying body
never seen, and no one else will either
because no one cares anymore
about a malfunctioning piece
of nearly forgotten memories
and mean words of tiredness and anger
risen from the ashes
of the Great Disappointment
aka her story's last page
Go ahead and live your life
you're young and you need to have fun
and you have your own grandparents you'll have to look after
Minds of the evening, thinking grey
now living in a fear of the point
where their one weekly visiter
keeps saying "it's going to be allright"
when even the falling walls know that's a lie
Without doubt they will
once waver on those harsh sheets
singing the song of still breathing
and begging for one person, anyone
to speak and live the ghosts silent
Tiilenpunaista ja sähköstä salama
yhdestä nuotista syöksyvät suljetuille luomilleni
siitä, jota seuraa raiteiden kalke ja rytinä
Ihon alla ei edes kylmyys vaan pahempi
raajani seisautetaan mutta voin tuntea
jokaisen vihlovan henkäyksen
sisään ja puudun
Olisiko pitänyt
Kuin aavistus ihmisestä
ihonsa hohtaa tummentuvaa pensasaitaa vasten
Onnistuisi jos yrittäisi nähdä läpi
Niin epäluonnollisena
Värit kirkastuvat liikaa ja katoavat sitten kokonaan
kun häilyväreunainen siluetti istuu puutarhatuolille
varjot venyttelevät
Haukotellen henkäys entisestä elämänvirrasta
astelee arvokkaasti hyvästelemättä
pois jottei lanka hiutuisi keskeltä sadaksi
Ehkä siksi pelkäänkin
järvimaisemaa, että vedenpinnan upottava kiilto
ja satumainen auringonsilta
säteiden valaistessa heikkoja laineita harvakseltaan
pyyhkivät muistista kokonaan
vedenalaisen jäätävyyden ja pimeyden maailman
pakokauhun
Lying on a hospital bed
slowly sinking into the ocean
of hopelessness
someone's grandmother, almost existing
Nurses come and go
while I sit against the cement
trying not to give in
to the kind of thinking they like
to spread to the innocent
smiling
I don't know her drying body
never seen, and no one else will either
not anymore
because who cares about a malfunctioning
piece of nearly forgotten memories
and mean words of tiredness and anger
risen from the ashes
of the Great Disappointment
Go ahead and buy that alluring new phone
you have your own grandparents
now living in a fear of the point
where the one weekly visiter
keeps saying it's going to be allright
when even the falling walls know that's a lie
Without doubt they will
once lay on those harsh sheets
singing the song of still breathing
and begging for that one girl to convince the others
to believe her work needs to be done
Haituvaa vaille valkoiset
viikset ja verkkainen 80 asteen
pään käännös
pölyisen lasin takana sataa aina räntää
Ostetaanko pikku-Artulle uusi jalkapallo tai hokkarit -
miksei molempia
Voimmehan unohtaa iltateeltä
Aleksanterinleivokset pariksi viikoksi
ja seuraavan kerran sinä kokkaat kotona
Totta
ei tarvitse mennä ulos aina
Siellähän sataa räntääkin
Toteutumattomat toiveet
epäonnistuneet elämykset
ja haavoittuneet haaveet
maljakossa sateen edessä
Vieressään pino ruutupaperia
ruusun kuihtuneista terälehdistä
hylätty, hylätty, hylätty
ei kelpuuteta
palaa lähtöruutuun
Pilviverhon väistymiseksi
kahden lasin takaa
ja edestäkin tarvitaan
haarniskaa ja kilpeä
Juo tästä maljasta
humallu viinistämme
ja palaa aina
kun jalkasi puutuvat
kävelykelvottomiksi ammenna
lappaa elintäytettä
limbiselle järjestelmälle
Kiviportaat kuin pyramidi
ylös kiipeä aina
kun hypotalamuksesi puutuu
tähän saviruukkuun kaiverra
nimikirjaimesi ja aivojesi paino
jotta osaamme mitata oikein
köyden pituuden
Imuroin mukulakiveykseltä
kuolleita soluja
Olen ihminen
jolle ei sovi a, b tai c
vaihtoehto kylmettyminen
vikkelästi liikkuvan auton
ikkunan pysyvyyteen
ja vierustoveri small talkaa
palomiesten vapaa-ajan puuhista
mutta lumen kinostuminen
on liian peittoavaa
minulle raapia ruohottuneita
kiviverkon välejä
Hiljaisuuden silmäkulma
noutaja sille jolle
pillerit eivät
Voineet
poistokunnossa
pallottelen suunnitelmilla
mitään
sietämättömyyden äärirajoilla
käännän silmäni
näkymättömään
Kuin ruumishuone
graniittinen käytävä
kiintopisteenään heiluriovet
syö ohiajavien heijastuksia
Sementti ja hehkuvat rivistöt
katossa josta läpi
pyrkivät niin vanhemmat
kuin karkeilla viimeisillä
lakanoilla kalpeilevat
Helikopteri rapatun kuution yllä
syöksee lamaannusta
sähköiskuina sormenpäistä
varpaisiin joista reunimmaisesta
roikkuu pahvilappu
Umpikuja
hieroglyfiviidakon laidalla
ja toisella
Tyttö ajovaloissa
itseään takaa
porrastaa tajuntaansa
kohti suonsilmää
Ennen hapenpuutetta
niiaus, hymy, hiusten heilautus
ja herään onnellisena
Lumikin lasiarkun alta
Kukkaset tallottuna
pyöristyneiden kynsien paikoille
kasvavat sääret ovat nyt menettäneet
luunsa joihin ennen saattoi
luottaa valtameretkin
