Luulin varjoasi sinuksi

Luulin varjoasi sinuksi
liikkui parkettilattialla villakoirien kanssa
kiiltävä pinta ja naarmu narahtaa

Tutkaan jäät tänäkin yönä kello kolmelta
saranat huutaa kukko kiekuu
kun liukastun eteiseen.

Varjon takana

Sateenvarjon takaa pilkistävät vain talvisaappaat
ei sitten sanota hei
hän ei ole nähnyt ihmiskasvoja kuukausiin.

Juokse henkesi edestä

Alkuräjähdyksestä Ryttylään
emmekä ikinä nähneet
miltä näyttää Mansikkamäentiellä

Coup de la chair

Revelations, revolutions
all can happen in a day, an hour, a minute
in a foggy night or a fizzy drink

And then she comes back home
bruised, a little ashamed
but as a winner of a coup.

Y equals minus Earth

Broken wings, trash, ultraviolence
x equals zero minus six feet under
headstones from the Middle Ages

Equals
all as possible, right?

Älä kulje leuka olkapäällä

Selän taakse jäävä ilma
on kuollutta kuin kampaamon lattialle katkaistut latvat
irrallista, hylättyä ja menetettyä

Älä siis huoli
et voi saada sanojasi takaisin
mutta kuulleellekin ne ovat lakastuneita
nopeammin kuin kuvitteletkaan

Yötön yö

Kukkaseppele häilyväinen aamusumussa
kosteuden läpi leikkaa heleä nauru
hahmojen kokous vasten vesistä siluettia

Vuosittain vaelletaan kaupungeista poispäin
nauramaan nuoruudelle ja sen kanssa
romantiikka ajatuksena hiipii paatuneimmankin ihon alle
ja Suomi kerää kukkia

//Simppeli juhannusruno vain. Iloiset jussit!

Eteläinen

Asiattomilta pääsy kielletty
pikkutunneilla takapihan pikkuparkkipaikka
kylmä asfaltti vasten kahta vasta tavannutta

Älliä saa lentää
tällä kertaa pohjoiseen
sillä välin he haluavat elää

Alkava elämä

Katkenneet kyyneleet satavat rankkaa
kohtua kohti
tuhkaisia seinämiä
85 vuotta kiinni yhdestä onnenpotkusta

todellisuudessa se ei ole mitään onnea
vaan lasinsirpaleilla avojaloin juoksua
henkesi edestä aloita siis sinäkin
alkava elämäsi päästä

Kulta, se on vain illuusio

Isoisän talvitakin keltainen leija
viivan päässä geometrian hiekkalaatikolla
tähystämälläkin luulee,
ilman omistajaa

Hennon rosoisen horisontin takana
värjötellen kankaanpala rikkoo lakeja

Mutta sillä on varmaan kylmä, äiti

Valeasuinen

Perhoset vatsanpohjassa kuuluvat geeneille
ja siipeniskunsa aallonharjoille kulkemaan

yrittäkööt vaikuttaa meihin

Seisomme vaikka läpi tsunamin
vierekkäin siitä lähtien kun uskalsin
purkaa aamuauringon morsetuksen

Gravitaatio

Seison reunalla
ja alan kummasti huojua
kuin maa houkuttelisi puoleensa kallistumaan

En voi perääntyä
sillä takanani puhaltaa armeija
päiviä ja kuukausia

Olen hallinnassa
vain siitä että yritän
pitää jalkaterät tukevan puolella

Ehkä siksi pelkäänkin

Ehkä siksi pelkäänkin
järvimaisemaa, että vedenpinnan upottava kiilto
ja satumainen auringonsilta
säteiden valaistessa heikkoja laineita harvakseltaan

pyyhkivät muistista kokonaan
vedenalaisen jäätävyyden ja pimeyden maailman
pakokauhun

Niin nanometriin kompastuu

Maantien sorahtavat kuopat
mikroskooppimetsässä
millimetriä ennen kuusiaidan vaihtumista
lepattavaksi järvenpinnaksi
alkavat vetää puoleensa

Niin kummallisen vähän jaksaa
yksi reisi nostaa jalkaa
kun hyttynen on imenyt kaiken hapen
verestävistä silmistä
jotka havunneulasia
alkavat vetää puoleensa

Kauhun tasapaino

Trapetsitaiteilija sähkölinjoilla
itätuuli horjuttaa
sinisiä ruusuja herätykseksi
painovoiman kutsuhuuto illalliseksi

Tasapainoni ailahtelee
länsisyklonien ja Golfvirran mukaan
mutta etenen vaikken tahtoisi
kuluttaa maitohapoille
positiivisia ajatuksia

Silmänräpäys

Katto laskee kohti
heti kun avaa silmät

Seinäkukat kiertyvät auki
ja tuhat silmää katsomossa
naamiot välissämme

Sanojen velloessa
kukkaismeren huuhteessa
silmät sulkeutuvat

Until

Light grows stronger
when it returns
from the other side of the Earth

Its messages from unknown
floating on the clouds
fade

And so it goes around

Ja hymyilen aamulle

Vesiputouksen päässä
juuri ennen kohinaa
vihje auringonnoususta
tapailee sormenpäitäni

Lämpöhalvauksen uhalla
otan vastaan kerrankin
säteet kehäni ikiroutaan

Kelaaja

Kimalletta indigon ainoalta tähdeltä
katulamppujen viskoessa sädekehiään
hiotun hylättyyn narskeeseen

Pysäytetty talvisatu
mökit hirsineen vuosisatojen rajoilta
ajan kopistessa akillesjänteeseen en
voi seisahtaa
toisin kuin aika

Migreeni

Varjokuvajaiset
kaksoismaailma ikkunassa
liukuessamme kallioiden
ja talviuinuvien rotkojen ohi

Kuvittelen istuvani hevoskärryissä
synkkä ja myrskyinen yö
nauran
auringon silittäessä verkkokalvoani
sahaan laitaa