Peltilaatikot kuminaa
tyhjät
höristävät korviaan kumisten
kengänpohjieni suuntaan
kun ylitän marmorirajan
Sementtisolujen välistä ei kajasta
aamunkoittoa tai äänenvärejä
ja kuusi nolla nolla viikon jokaisena päivänä
ikkunaluukut avautuvat teitä päin
niin asfalttisia kuin ruohoisia eksyneitä
ja näkinkenkiä, löytyneitä
Päistikkaa ylösalaisin
rapattu raapii ruvelle
koska gravitaatio ei anna keskipäivää eikä iltaa
hetkeä miettiä mitä teen kuvun sisällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti