Juo tästä maljasta
humallu viinistämme
ja palaa aina
kun jalkasi puutuvat
kävelykelvottomiksi ammenna
lappaa elintäytettä
limbiselle järjestelmälle
Kiviportaat kuin pyramidi
ylös kiipeä aina
kun hypotalamuksesi puutuu
tähän saviruukkuun kaiverra
nimikirjaimesi ja aivojesi paino
jotta osaamme mitata oikein
köyden pituuden
Puolikas sormenjälki järven pinnassa
ja iirikset vielä mustikkaa
sinä luotat liikaa ihmisiin
Katso olkasi taakse junassa
ja kerro, näetkö ketään epäilyttävää
sillä sinä päivänä, jona tunnistat
leijonan seeprojen joukosta
tai erotat yksilön laumasta
pyyhin pois osan jäljestäsi
jotta saat kasvattaa sen uudelleen
Peltilaatikot kuminaa
tyhjät
höristävät korviaan kumisten
kengänpohjieni suuntaan
kun ylitän marmorirajan
Sementtisolujen välistä ei kajasta
aamunkoittoa tai äänenvärejä
ja kuusi nolla nolla viikon jokaisena päivänä
ikkunaluukut avautuvat teitä päin
niin asfalttisia kuin ruohoisia eksyneitä
ja näkinkenkiä, löytyneitä
Päistikkaa ylösalaisin
rapattu raapii ruvelle
koska gravitaatio ei anna keskipäivää eikä iltaa
hetkeä miettiä mitä teen kuvun sisällä
Kesäsade
iski höyryävään asfalttiin kuiskauksen
valloittavasta tyhjyydestä
Kotimatkat pimeässä
Haaveilu ikkunalasia vasten pisaroiden
raapiessa koskematonta ihoani
Ja vasta syksyn huokaistessa
kalsean puuskan totuutta
hämärään kietoo
korkkiruuvikiharat
Edetessäni katselen
Sen kivisen polun lammikoita
joita suojelee ymmärrykseltä
Lämpöä hikoilevat hirsiseinät
imevät rakoihinsa
kuin hiiriä
pyydyksiin
tippuneita airoja
Pian taas talvinen puhallus
tukkii Föhnin
muttei tukevan puun ovensilmiä
joita ohikulkijat varjostavat
vuoroin päästävät häikäisyn
sokeaan pisteeseen asti
Sinun kätesi
paperista
vuorotellen jäätä ja tulta
Seisot suorassa
viheriöivän pihan yksinäisessä
valoläikässä
ja minä vilkutan niin
kuin ensiluokkalaiselle
Ja löydän sellofaaniin käärityt
kantesi väistyvän illan mustavalkoiselta
kevätnurmelta
jolle sataa nyt lunta
Sinun verisuonesi
rautalangasta
ikuisesti
sykkivät minulle
kaltereiden tuoksua
vaikka luulen tunnistavani uurteet
suupielissäsi kun hymyilet
Imuroin mukulakiveykseltä
kuolleita soluja
Olen ihminen
jolle ei sovi a, b tai c
vaihtoehto kylmettyminen
vikkelästi liikkuvan auton
ikkunan pysyvyyteen
ja vierustoveri small talkaa
palomiesten vapaa-ajan puuhista
mutta lumen kinostuminen
on liian peittoavaa
minulle raapia ruohottuneita
kiviverkon välejä
Maailma kynän alla
Is this who I really am
melodia katon virheettömyydessä
ja välillä riisipaperilampussa
ärsyttämässä kuin kärpänen
Ajatuksia ilmansuunnissa
joita en osaa edes nimetä
Juoksuaskeleet villasukissa
ja laiskat sunnuntaiaamut
muttei siksi että niitä kuuluu
joskus ei vain ole muuta mitä
pitää kuun joka 3. viikonloppu
Ja kehrään hopeanauhaa
lettiin jolla pakenisin
kaunis aamu
juuri ennen sateita ja
sinua
Ruohikossa kyyristyn
matalaa aallonpohjaa
katsoakseni hiekkateitä
johdattavia pääskyjä
Neliönmuotoinen lasilinna
särkyy henkäyksestäsi
tai yhtä lailla elonmerkeistä
vielä suomuttomalla ihollani
Painan katuojan vetoketjun
kiinni mukulakivet kylkiluiden
välissä niin
että valkosolutkin hämääntyvät
Kytken akkuni nuottiavaimeen
ja odotan kolmesta viiteen tuntia
Sähkövastuksen purkauduttua
kykenen taas nostamaan
arvonnasta omat kuulokkeeni
joilla lataan virtaa
elämänlankani jatkoksi
Hikoilen moottoriteiden risteyksissä
yksin Otavan alla
stadionin massahysteriassa
uskoa, toivoa ja
hypotermia 5 metrin korkeudessa
ylös ja alas laskeutuvan katon
ristipaineessa ei edes ole
kurkistusreikää kuin saduissa
jotta näkisi tähtikuviot
Suola huuhtoutuu suoraan
26 asteen helteen sandaalien
kärjille varistaen
puhuvat päänsä
vallattomuus ajoi juuri kolarin
päätiellä sillä jarruttajansa
ei ole koskaan pysäyttänyt
aikaa minun kohdalleni
Surrealismi on tyylisuuntaus
voi kun käsittäisivät
solunjakautumisesta asti
kaikki luokittelu on kolmevuotiaille jätettävää
onhan täysin
absurdia luulla nähdyn olevan totta
koska 17 vuotta toivomani olisi minussa
Ratsastan aamunkoittoon
leuka ja toivot ylhäällä
musta hevoseni nostaa laukan
Paitsi että vielä on hämärää
eivätkä tähdetkään valaise tietä
ja hevoseni pelkää ruohonkorsia
enkä voi pitää leukaa taivaissa
vahdatessani mörköjä sorakuopissa
Nauraen aamunsarastukseen
jatkan omin jaloin
kengänkantojeni kasvaessa
ja tukeni sanat kiteytyneinä
jokaiseen ihoni uurteeseen
Linnunlaulunkin kestävä
bunkkeririvistö keikkuu
päälaellani vihellellen
Työttömyys ei huoleta
sillä nyt on kesä maansa alla
ja vasta mullan toinnuttua
auringon iskusta
linja saa toimintaa
eikä se anna periksi
Palmunlehvät löyhyttävät
pakkasta takaisin
hyppelemään ruutua
sinne minne se kuuluu
Viidakkoveitsi kaulallani
heijastan vauvan leukaluuta
puruvoima pistävämpi kuin
-20°C heinäkuussa
Multaa jokaisessa
ihohuokosessani huokaan
minne hymyni
tai kyyneleeni kuuluu
Tanssin rivien välissä
pommitan valopalloja
suljetuissa sielun peileissäni
Kaihtimien väleistä poraa
suoraan aivosolujen väliin
tie kirkkauteen
jossa jaksetaan taas uskoa
vappupiknikin lähenemiseen
Trapetsitaiteilija sähkölinjoilla
itätuuli horjuttaa
sinisiä ruusuja herätykseksi
painovoiman kutsuhuuto illalliseksi
Tasapainoni ailahtelee
länsisyklonien ja Golfvirran mukaan
mutta etenen vaikken tahtoisi
kuluttaa maitohapoille
positiivisia ajatuksia
Kuvittelen pylväitä
ala-asteen liikuntatunnin hiihtoladun
yläasteen kapinavuosien
ja lukion koeviikon luku-urakan
varrelle
Kunnes kaikkein kuvitelluin
merkkipaalu juoksee ohitseni
nauraen viimeisenä
ja ymmärrän
lohdutuskaramellien naurettavuuden
Mitä jos olisitkin
yksikasvoinen
Vain yhdenlainen
suun kaarevuus, silmien valopilkkujen kirkkaus
ja silmäripsien kulmakerroin
minua kohti
Vaikka sanoit sydämiemme
olevan koti toisillemme
klisee roikkuu kosteassa
ilmassa sillä en
ole ikinä nähnyt kotiasi
tai yksiä kasvojasi
lattialaudat kiiltävät liikaa
tekisi mieli viiltää korva
niin kuin van Gogh
irti niin ja hiukset
ärsyttävät arvoisassa sileydessään
oksankohtiakin on yhtä
säännöllisesti kuin silmiä päässä
kaikki sinisiä sinisiä
ja tumman
otsalohkon särkyyn ei auta pilleri
tai hoitajan voivottelu korvanjuuressa
kuin yrittäisi katsoa meren kohinaa
enkä osaa kääntää magneettikenttiä
vaikka olen mielikuvaa
harjoitellut
olen kuunnellut
tekisi mieli raastaa simpukka
ja istua sitten
hiljaa,
korkeammalla,
(4.3.2014)
Kellun yksityislattiallani
kompassin neula katkesi
17 vuotta, 10 kuukautta ja 21 päivää sitten
ja kantapäät iskeneet mustelmia
betoniin yhtä kauan
Altaani on linnani
ja utøyani
jossa viikingit keihästävät
aivosoluja korkealennosta
(Unohdin julkaista tämän eilen)
The world will open
in front of your eyes
if you wait long enough
It takes some courage
and almost twenty years
of patience
But if you keep your eyes shut
even when you are moving forward
the movie will pause
