Muistikirja ei pysy sormissani
liian heikoissa kantamaan
vuosisatoja, tuhansia
esi-isiä tuhkaa pölyä kuolemaa
ja paloa purkaa kaikki
kuin kävelisi labyrintista
yhä syvenevään kosteuteen pimeyteen
olenko se todella minä
voimattomien ranteideniko tulisi
kestää taipumatta universaalinen tuska
Tiedän jo etten kävele kohti horisonttia
silloin kun huomenna on luvassa kaunis päivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti